Älä ikinä mene mihkään kirjottamisopetuskurssille sen minä vaan sanon.. Minä oon kahdella ja skotasin itelleni yksityisopettajan kaikkiin novelliin ja proosateksteihin ja sillai... Hän kertoi olevansa onnellinen ja kokevans liikutuksia... Minä ihmettelen syytä... Minä- koin niinikään onnellisuuksia ja menin liikutuksiin...
Tarina on tämä: to-pe yönä herään ja tiedän mikä mun opetusnovellis tökkii ja kuin sen saa ei-tökkiväksi, vedän peiton korviin ja nukun edelleen. Lau aamuna käärin hihani ja paiskon tekstiä mitä nyt pidän tervedyttävän tauon eli käyn muistaakseni täällä tai sitten se oli kaupasssa. Muutoin elän niitten novellihenkilöiden elämää. Nousi päivä laskee päivä minä kirjotan ja välil nukahtelen näppäimistön päälle. Su aamuuna piippaa känny vierelläni, ystäväkansalainen tekstaa hopi hopi, kirkkoon ja seuroihin ja on ihanaa. Palates käymme istahtaman Pyhän Laurin kirkos ja on ihanaa.
Su avaan koneen ja etin novellin kun se jäi vähän kesken. Kirjotan ja kirjotan ja jälleen laskee päivä pidän tervehdyttävän tauon ja poikkeen täällä.palaan novelliin ja totean että nukun näppäimistön päällä ja kello on kuus kolkyt. Aamulla. Ponnistelen novellin loppuun saan sen lähtemään ja samal tuon kirjeen onnellisuudesta ja liikutuksista. Kirjoitan kauniin kiitoskirjeen ja herään näppäimistön päältä kello yksitoista kirje edessäni . Lähetän sen ja menen nukkumaan ja säädän kellon soittamaan 17.00. Sitä ennen se soi ja kysytään milloin mie tahon lomarahat ja olen hämmästryny kun novellis ei esiinny lomarahaa. Täs vai ens kuussa. Qureschi luulee takuul et olen päissäni. Sanpon et ens kuussa mutta nythä mie ne tarviin lastebn joululahjoihin.
Nukun sängyssä. Kello soittaa. Koen oloni syyntakeettomaksi. Soitan Venholle etten pääse runokurssille ja kerron kuin älyvapaa syy.
............................................................
Eikö, eikö vaan ollu ny viisasta olla menemättä?
. Niin hienon pastissin olin tehny!
