Taidetta?

[Tiitiäinen]

niin....miepä kai sitten todella olen taiteilija...luovuutta ja intoa piisaa...taitoja vaan puuttuu...

Vuoan saapa nähdä....myö ollaan perustamassa bändiä yhen ihanaisen tyttären kanssa...häneltä sujuu mm.pianon pimputus ja sanoitus, kuten miultakin...mie reenailen ukea ja laulan... asennetta löytyy ja tyyliä...mutta saas nähdä saadaanko muuta taidetta aikaan kuin itseterapointia... 

[sadetta]

viihdetaiteilija on vähän halventava nimi sillä moni moinen (erityisesti laulun sanat ja elokuvat jne) vaikuttaa tosi syvälle ihmisessä.

Onko halventava nimitys? Jos, niin olen pahoillani ilmaisustani. Muistelen kuitenkin lukeneeni otsikoita tai tekstejä, joissa tuota sanaa on käytetty, enkä ole ymmärtänyt sitä negatiivisesti. Äh, nyt alan miettiä, mikä on tai ei ole viihdettä.. Mutta on niin, että viihteeksi sanottu myös ruokkii ihmistä. Pukee sanoiksi ja säveliksi tuntoja, nostaa tietoisuuteen asioita syvältä sisimmästä, ja ties mitä muuta. Vaikkapa tuo kepeyttä arkiseen aherrukseen.

[Riitta-mummi]

Ei minustakaan viihdetaiteilija ole sen kummempi kuin mikä muukaan lisänimike: korutaiteilja, lasitaiteilija, operettilaulajatar, kansantaiteilija.
Yleisnimenä taiteilija on hyvä. Eikä meidän tarvitse olla samaa mieltä kuka sen ansaitsee tai mikä on taidetta. Tämä on näitä mieltymys eli makukysymyksiä.   

[sadetta]

Niin.. Milloin rajoja piirretään, ja milloin niitä ei tarvita, mietin.

[Leena]

Tavallaan on yhdentekevää, mitä kukin aika määrittelee taiteeksi - ainoa ongelma on se, että ulkopuoölelle saattaa jäädä paljon arvokasta. Se lienee auttamatonta.  Sen takia juuri tuo "taideyhteisön hiekkalaatikkoleikki" - tyyliin tää on meidän piha, ei tänne saa toiset tulla - on vähän kyseenalainen juttu.  Yleisö ei välttämättä ole tyhmää, sivistymätöntä bulkkia, jonka kanssa ei kannattaisi uskaltautua vuorovaikutukseen.  Ehkä juuri tuo, että kun saanut yhden kirjan jossakin läpi, portti on aika lailla auki sinulle, tekee hommasta jollain tapaa - no - halpaa. Saat loputkin.

Ihmiset ovat jotain ihme "Kariston kirjailijoita" tai WSOY:n kirjailijoita", ja titteli on sinetöity kun yksi kirja on julkaistu!  Kun olin lapsi, oli julkaistava viisi, eikä millään ideologialla että tänä vuonna arvo on kolmekymppiä ja ensi kesänä ulos viidenkymmenenn sentin laatikkoon.  Painatuskustannukset ovat kai aika edullisia...   vähän ihmeellistä kuitenkin.  Ollaan kuin jonkin talon torppareita, ja vielä koppavia siitä.

Opetetaanko äidinkielen tunneilla erottamaan milloin keisarilla ei ole vaatteita?  Juuri se olisi tarpeen.

[Pena]

Orson Welles teki aikanaan elokuvan taiteen aitoudesta, V niin kuin väärennös (F for Fake). Siinä piruiltiin sille, että taiteen arvo riippuu siitä, onko teos aito vai väärennetty Modigliani tai Picasso. Eräässä kohtauksessa Welles seisoo keskiaikaisen katedraalin edessä ja sanoo: "Tämä taideteos on ainakin varmasti aito, sitä vain ei tiedetä, kenen tekemä."

[Riitta-mummi]

Niin.. Milloin rajoja piirretään, ja milloin niitä ei tarvita, mietin.

Jos otetaan esiin kuvataide ja siinä käytettävät rajalinjat, luulen että taiteenharrastajien yhteisnäyttelyissä ovat rajat avarammat. Kun mennään taiteesta leipänsä ansaitseven näyttelyihin, rajat likenevät toisiaan. Silloin galleristi ja miksei taiteilija itsekin määrittää mitä otetaan ja mitä jätetään. Eri tyyppisiä gallerioita on selvästi. Elitistisin on se joka esittää nimekkäimpien töitä. Ja hinnat ovat sen mukaiset.

On aivan yhtä mielenkiintoista käydä harrastelijoitten, esim. koululaisten ja alaa opiskelevien näyttelyissä kuin Ateneumissa. Ateneumin nimi takaa
että taso on yleensä korkea. Toisaalta siellä pysyvissä töissä on kansalliset huiput, jotka ovat monille kovin tuttuja.

Laajoissa näyttelyissä tulee tehtyä yleiskatsaus useimmiten. Kotona olevaa Lemminkäisen äitiä Tuonelan joella ( painokuva) tuijotan lähes joka päivä.

[steal]

Pidän monenlaisesta taiteesta.Mutta en kaikesta " roskasta ja sadismista " .
Minua kyllä ihmetyttää kun valittiin taideteolliseen korkeakouluun eräs professoriksi.
Heppu jonka "taideteokseen" kuului huitoa kirveellä kissa hengiltä, todellakin huitoa koska piti lyödä monesti, eikä niinkuin tavallinen mies tekisi, kertalaakilla.Kaippa ei ole kädentaitoa tai piti saada näyttävyyttä kissaa kiduttamalla ja mainetta Kylttyyripiireistä ? Sitten  vielä masturboi kuolleen kissan päälle!   Ihkuaaa ??

http://fi.wikipedia.org/wiki/Teemu_M%C3%A4ki

Kun sanotaan taide, minulle tulee välittömästi mieleen tämä heppu ja hänen suuri arvostaminen jopa professoriksi asti.
Ollanko me todellakin ihmisiä jotka arvostaa moista ja pitää arvostettuna " Taiteena " .

[Leena]

Jostan tän tapaisesta minä repesin vähän sillä kirjoittajakurssilla (luovalla!) Kun sinne tipsutti milloin mikäkin silppasääri... mä oon shellanen niinku wheesooyyn kirjailija... multon silleenniinku julkashtu yksh kirja...   ja aika paljon viime vuosina "rohkeina kirjailijoina" on palkittu juuri jotakin, jota meillä löytyy hyllymetreittäin arkistoista. Sanoin sen, että minä en viiti noita lukea. Minä luen tota työkseni ja yritän soutaa venettä rannalle ja kummpinkin se uppoo jos tosissaan on laatua "tää hei me palkitaan!"

Mutta se alkaa olla out of date.  Nyt kaihotaan tyyliä päähenkilöni on Vladimir Vladimirovitsh joka menee aamulla kylpyuhuoneeseensa ja löytää vessanpöntöstä hevosen.  Kai sillä jotakin yritetään kuvata tai sanoa.  Tietäs vain mitä. 
.....................................
Juuri tästä jäi hapan maku.  Ja sittenkin joku epäilys, että minä vaan en tajuu. Mutta ainakin uskalsin sanoa sen ääneen. Mitä runsaammin lensi ulostetta ja spermaa, sitä parempaa oli teksti. Ehkä se nyt on lääkärille liian arkipäivää, mutta eikö se ole aika tuttua muillekin?  Sitten taaas tuo ihan villi kubismi - ei, kyllä minussa on joku päävika.  Minä vaan en ymmärrä noita juttuja,  Mätkittiinhän impressionistitkin ja ihanampaa ei ole.  Ties vaikka en olis osannu niistä iloita silloin, entäs jos vaan olen oman kapeanäköisyyteni orja?  Mutta minulta meni halu lukea pitkiksi ajoiksi, ja ihme vimma kirjoittaa itse... 
......................................
 ja saman puljun runokurssi alkaa maanantaina. Ei, en minä ole ihan terve.  Mutta vastedes kyllä mun teelmät ennakkoarvioi joku vähän kriittisempi putiikki, vaikka NVL. Minä todella haluaisin oppia, sillä kun kurssin opettaja oli paikalla, minä ymmärsin jotakin uutta - jotakin, jolla saa sanotuksi minkä tahtoo.  Yksi lysti, kustantaako kukaan. 

Ehkä sitä ei edes halua sanoa mitään, vaan etsii. 

Tylsintä oli, että koko jutusta jäi sellainen mä-en-ihan-totta-tajuu-fiilis.  Ja lopuksi kerrottiin että edessä istuu auditoriollinen dostojevskeja. Oma kirjailijanääni löytynyt jokaiselle, että onnea vaan.  Mulla oli vähän oiretta siinä... läksin ulvoen painelemaan ja sanoin ovelta että minä en oo ainakaan kirjailija enkä oo mitään omaa ääntä löytäny. Pitäiskö?      Haluan olla Leena. Pelkkä Leena. Ei titteleitä.

[Pena]

Taiteen tarkoitus ei saisi olla tehdä tekijöistään taiteilijoita, vaan antaa yleisölle hengen ravintoa. Koulun rockmuusikoissa on aika lailla niitä, joiden tavoitteena on näyttää muille, miten sikahyviä kitaristeja tai basisteja he ovat. Harvemmassa on niitä, jotka haluavat viihdyttää yleisöään. Jälkimmäinen laji saa paljon virheitä anteeksi siksi, että kaikilla on niin kivaa. Edellinen laji ei juurikaan tee virheitä, mutta eihän pelkkä virheettömyys ketään innosta.

Mitä se hengen ravinto sitten on? Milloin mitäkin, ajatuksia, tunteita, rauhoittumista, innostusta...

[Pirska]

Taiteen tarkoitus ei saisi olla tehdä tekijöistään taiteilijoita, vaan antaa yleisölle hengen ravintoa. Koulun rockmuusikoissa on aika lailla niitä, joiden tavoitteena on näyttää muille, miten sikahyviä kitaristeja tai basisteja he ovat. Harvemmassa on niitä, jotka haluavat viihdyttää yleisöään. Jälkimmäinen laji saa paljon virheitä anteeksi siksi, että kaikilla on niin kivaa. Edellinen laji ei juurikaan tee virheitä, mutta eihän pelkkä virheettömyys ketään innosta.

Mitä se hengen ravinto sitten on? Milloin mitäkin, ajatuksia, tunteita, rauhoittumista, innostusta...

Tarkoitat varmaan sitä, että toisilla muusikoilla on vain tekniikka hallussa ja se on siinä. Toisilla taas on oma persoonallinen tyylinsä, heidän musiikissaan on sielu. Kun jälkimmäisellä on vielä hyvä tekniikka, niin a vot, sen kuunteleminen on jo nautintoa.

[seppos]

Tarkoitat varmaan sitä, että toisilla muusikoilla on vain tekniikka hallussa ja se on siinä. Toisilla taas on oma persoonallinen tyylinsä, heidän musiikissaan on sielu. Kun jälkimmäisellä on vielä hyvä tekniikka, niin a vot, sen kuunteleminen on jo nautintoa.

Eikö tuo sama koske kaikkea taidetta. Toiset osaa ja toiset ovat vain taiteellisia.

[Pena]

Tarkoitat varmaan sitä, että toisilla muusikoilla on vain tekniikka hallussa ja se on siinä. Toisilla taas on oma persoonallinen tyylinsä, heidän musiikissaan on sielu. Kun jälkimmäisellä on vielä hyvä tekniikka, niin a vot, sen kuunteleminen on jo nautintoa.

Mieleeni tulee kokemukseni musiikkiopiston matineoista. Jotkut lapset soittavat kuin soittorasiat, ehkä taitavasti ja virheettömästi, mutta pinnallisen ilmeettömästi. Toiset taas saavat yksinkertaisen ja takeltelevankin soiton muuttumaan musiikiksi. Tuntemani tyttö sai sellonsa soimaan, kun vanhemmat olivat parin viikon matkalla ja tyttö soitteli ikävissään. Kun sisällä on jotain ilmaistuaan hakevaa ja hallussa taito käyttää soitintaan, syntyy jotain koskettavaa.

[juhani]

Olikos se eläkeläispiispan poika Lapualta, joka esitti performanssin kuinka kissa tapethan. Se oli minun mielestäni taidetta.

[Kalistaja]

Olikos se eläkeläispiispan poika Lapualta, joka esitti performanssin kuinka kissa tapethan. Se oli minun mielestäni taidetta.

juhani-herra! Mäen Teemu - tämä kissantappaja, mutta myös paljon muuta, kohtuullinen runoilija, kelpo esseisti - on opettajan poika, sähköyhtiön johtajan pojanpoika. Teemun kaveri oli - ja kai yhä on -  nykyinen pappi ja entinen taiteilija Ilkka Sariola. Tämä nyt noin niin kuin täsmennyksesi ja väärien huhujen välttämiseksi. Eli että: sinulta, juhani olivat nyt menneet myös Lapualla vaikuttaneet kaverukset Teemu Mäki ja Ilkka Sariola sekaisin. Teemu oli se, joka nirhasi kissan