Kirjoittaja Aihe: jatkan tarinaa 2  (Luettu 9175 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8365
jatkan tarinaa 2
« : 14.04.16 - klo:14:40 »

   
Lainaus
Poissa PekkaV

    ystäväkansaa
    Viestejä: 7079
    Herättäjäjuhlat Vantaalla 8.—10.7., Nilsiässä 2017
         

jatkan tarinaa
« Vastaus #44 : 05.05.06 - klo:05:45 »... joukko Suomen Sodan sotureita. He asettuivat riviin pihamaalle. Johtava krenatööri huusi heille: "Missä moomma?!" Eskaaderi vastasi, notta pirtin klasit helisi: "Moomma täyres latinkis!"

http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=194.30#lastPost



Lainaus
Poissa PekkaV

    ystäväkansaa
    Viestejä: 7079
    Herättäjäjuhlat Vantaalla 8.—10.7., Nilsiässä 2017

jatkan tarinaa
« Vastaus #46 : 08.05.06 - klo:19:27 »
... Suomen soturit asettuivat pistimet tanassa päin hyökkääjää. Isontalon Antti heilutti leipäveitsen näköistä kassaraansa karmeasti mylvien. Suomen sodan uljaat veteraanit alkoivat Ukko-Paavon johdolla taisteluvirren. Rannanjärvi hölmistyi täysin vain loksutellen avonaista suutaan eikä saanut kohotettua sapelinkokoista nysäpuukkoaan sentin vertaa häjyjen laotessa tantereeseen.
UkkoPaavo jylisi ukkosen lailla: "Elkee työ luulla että myö ollaan jottai pilipalipoikia, ee-he-hei. Myö sitä ollaankin Herran sotureita. Meillä onkin sellanen kenraal, jotta...kuulkeehan työ, mitä se sannoo: työ sennii täätiset rakkarit! Teijän synnit on veriruskiat, mutta Ristus on teijättii huoranpenikat armahtanna. Eeköhän tuolla emännällä oes hyvinnii kahvia. Tulukee ottammaa. Sitte lämmitettää saona. Poejat! Mänkeehä tekemää vastat. Kohta kylyvettää että roekaa."
Puukkomiehet panivat vekottimensa tuppeen ja menivät emännän perässä tuppaan kahville.
Siinä päivä taittui pitkälle ja ehtookin tulla jolkottel kuin ejlliskesäne jänis miesten, äsken vielä riehuvien, nyt rauhallisesti rupattelevien sonninmullikoiden vaihtaessa kesäillan idyllissä ajatuksiaan kaikkein syvällisimmistä ja henkilökohtaisimmista asioista. Auringon laskiessa kuusimetsän taa alkoivat itsekunkin silmäluomet painua alas. Kohta lämpöisessä suvessa kuului sieltä täältä tannerta rauhallinen unihengitys.
Ukko-Paavo, tuo Savon ja Pohjanmaan patu, kuitenkin valvoi. Hän oli avannut rakkaan raamattunsa. Ruohtalais-Paavon huulet liikkuivat hänen lukiessaan Johanneksen Ilmestyksistä. Kotvan kuluttua hän sieppasi virsikirjan ja alkoi veisata kovalla äänellä: Jumala ompi linnamme ja vahva turva aina... Miehet pomppasivat säikähtäen pystyyn, hamusivat aseitaan ja alkoivat ryntäillä eestaas etsien ketkä saisivat kaataa.
No eihän siinä mitä sitten enää huomattuaan Paavon veisaavan.
Kävivät uudestaan makuulle.
Aamulla kukko kiekaisi heidät hereille, Kaisa keitti Reilun kaupan vihreän luomuteen ja ei muuta kun matkaan takaisin puintihommiin kottiin itekukin mieli keventyneenä suatuaan karisteltua syntitaakkansa Ristuksen Armokaevantoon ja -suonsilimäkkeeseen mikä minnekkii, jonne vielä öölössäpäevänä olivat tuijottanneet silimät verestäen ja apua varvikosta happuillen. Siellä olj heijjän tuakkasa tykkännää ja kertakaekkijjaa. Rinnassa lintu laolo, piässä virtaili vilposet tuulet, jalka nous keppeesti ku ei suapasta ollenkaa. Jalan alla olj uamunkostee karhunsammal.
Itekunkin kotveräjällä ootti kuin yhteisestä sopimuksesta Emäntä! Ja jokkaisella - katoha vuan - olj heinähanko poikittain rintavarustuksen alla - ja rystyset punasena! Katoha katoha.
Mutta! Loksahtivatpa emännillä ruususuut nähdessään lähempää miesparkansa nyt muuttuneen enkeli Kaaprielin muotoseks ja näköseks. Loksahtipa loksahti! Loksahtipa hyvinnii - kertakaikkijjaan loksahti. Emännät tarttuivat jalat jauhovelliksi hervonneina aitojensa pieliin ja päästivät suistaan yhtäaikaisesti voihkaisua ja huokaisua muistuttavan äänen. Siinä portinpielessä vietettiin sitten loppuavioelämän ensimmäinen yö, toinen, eellistä ehompi hiäyö, siinä nurmella yksinkertasesti ja kertakaikkisesti lintuin livertäissä, käkkiin kukkuissa ja sirkkain sirittäissä. Pelargoonit aivan kuin tulivat tuvan lasista läpi sen riemun nähdessään.

Eipä sitte muuta ku hommiin taas...


http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=194.45

Ensi kesänä :hiipia: Kauhavalle 3.7. Korkeimman suojeluksessa kuljen Pyhille paikoille, missä herätyksen tuulet puhaltavat.
Katsokaa! Ettekö jo näe!

http://www.kauhavanseurakunta.fi/toimintaa
/kauhavan_herattajajuhlat_2020/

https://www.youtube.com/watch?v=v1mQT1u_45I

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26264
Vs: jatkan tarinaa 2
« Vastaus #1 : 14.04.16 - klo:15:54 »
Voi tuota armon hetkee ku sai nähä ja kokkee ukkoose nii nätist päätä alas painavan ja tyyntyvän vaimoosakkii kuuntelemmaa.
Vaimosen ihimisen elämä on kyl nii paljo mukavampoo ko ei ain äyskitä ja komenneta, tee tää, vie tuo, haje se ja tuu nopiast kottii.
Ko Herra Jumala akan miehelle anto liekö hää tarkottanna piikaa vai emäntää. Vai loiko hää kumppanin joka suap omit aivoil uatella ja omin toimin toimitella.
Näät, jos oot ihmine joka paljo rakastaa, siint suap jaettuu muilkii. Vaa, jos ukko on
itara, nii hänelt on kysyttävä saako antaa, mitä millokii. Aikaa, vaivaa, rahhaakii.
No, ylleesä ei saa. Mut huomaamattaa ovela akka antaa, eikä se oo keneltkää pois, eikä maksa mittää.
Miks pittää ihmise olla nii ahne, jot mittää ei jaeta mitä meil on. Mitä se Ukko-Puavo täst mahtais tietää, ihmettellee yks karjalaisakka...
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8365
Vs: jatkan tarinaa 2
« Vastaus #2 : 15.04.16 - klo:04:41 »

   ... Kullakii on armolahjasi. Kaik myö ollaa tärkeitä Jumalan perheväes. Toinen syynää rahoi, toinen niitä sijoittaap minne sijoittaap, missä katsoo parhaat tuotot saavasa, taevaasee tai maan pääl. Riippuit siit suuntautumisest, mikä ite kullai on, harrastuneisuuvest.
Mut sit ku lähetään pitämää hyvvää eli avioliittoo koos... Vaik het täytyy todeta, jot tarvinneeko tuota pittää, ku Jumalan käes sekkii on. Vae mitä se tarkottaa, että vaen Jumala erottaa, ettei ihminen. Sitä kaet, että tosijjaanni antaa Hänen hoitaa asiansa, kuten Kokkoset Viimesissä kiusaaksissa ovat todenneet?
Jos akka tahi ukko on ovela, mikä ettei ... mut paremp oes säelyttee selevät välit, ne jotka ol ensrakastumisessa. Palata niihin, lähheisyyteen, uuvvistaa ja vahvistaa, yrittää palavella iha het just sitä kaekkein lähimmäestä. Sitä kaatta ja sillä keinon sujjuu muukii, jos on sujuvaksee ja onhan se. Ee sitä estä mikkää, kun rakkaas kaeken voettaa. Täätyy koettaa.

Usko, Toivo, Rakkaus. Suurin niistä on Rakkaus.

...

Ensi kesänä :hiipia: Kauhavalle 3.7. Korkeimman suojeluksessa kuljen Pyhille paikoille, missä herätyksen tuulet puhaltavat.
Katsokaa! Ettekö jo näe!

http://www.kauhavanseurakunta.fi/toimintaa
/kauhavan_herattajajuhlat_2020/

https://www.youtube.com/watch?v=v1mQT1u_45I

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26264
Vs: jatkan tarinaa 2
« Vastaus #3 : 15.04.16 - klo:07:41 »
Vua eipä osant Puavokaa akkaase tasavertosen pittää. Kaik talon työt hää jätti Riital ko isse män seuroi pitämää.
Tää näin mei Riittoin horisontis nähtyn.  Mite se mahto olla sen ainoon pojankii kohall, maksok hää hengellää isääse pahat työt tai laiminlyönnit ?
Mut olkoo miten olj, ei myö voija tietää. Viimsell ovel jokkaine näkköö aukiaako ov vai jiätkö ove ulkopuolell. Siihe asti männää sil viisauvel, joka joskus käyttää oveluuve valepukkuu, mikä kullekii tilanteisii soppii.
Sanoha Puavalkii; Ou reikkalaisil reikkalaine, roomalaisill roomalaine. Lutteerus opettaa olemaa jokkaise miele mukkaa, hentomielisill hellä ja mite kellekii, jot eivät nää arat het säiky.
Mut tää mei ukko, hää on hämäläisist hämäläisin ja mie karjalaisit nopijoin ja kielevin, jot on täs olt olemista.
Ja kuitennii Taivaan Isä armahtaa.

Mänen täs nyt häppeemää taas tätäkii .  Ku kesä tulloo nii siit myö taas nurmikoil köllötellää ja ollaa kui nuorpari...
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26264
Vs: jatkan tarinaa 2
« Vastaus #4 : 30.10.17 - klo:16:58 »
Pariloist puhheenollen, näin äske nettitiijon jot Eglanni kunikatar ja häne ukkoisee on olleet jo 70 vuotta ristillisest avios. Lissu viep ja Vilppi vikisee, näiköhän !
Vua vieläkii kauemmin ol Jaappanin eellinen keisar vaimoose kans yhes, 75 v.
Heijä parsuhteest ei meil taijeta tietää mittää, vai tietääks joku ?

Mikä ketäkii kiinnostaa. Ois niin hupa jos täs meilkii ois enemmä asjoi jotka on tärkeit molemmil. Onha niit, lapset, vunukat, koirat ja kilpaurheilu. No, ei sekkää kaikilt osit. Mie en siijä vormuloita, enkä jaksa tennispallon pomppimista  kassoo.
Ukko taas ei tykkää jalkapallost samal viisii ko mie.

Häne mussiikkimakkuu en tiijä, mut ko hää on äkäsel pääl, hää sannoo miu kuunteleva rummaa musiikkii, ko hää ei tykkää lassilisest, vaa Paula Koivuniemest.

Ko hää on hiljane ja hijas, mie oon pitänt hänt introverttina, mut ei se nii vissii ookkaa.
Hää on meil se joka lähtee mielellää ihmisii, vaik mihi kissaristiäisii. Mut mie oon se kissa joka käpertyy oman 'uunin pankolle', eikä taho siint mihinkää ( muual ko kuntosalil nykyjää ).
Se oonkii mie ko oon intro, vaik toisaalt sosiaaline , ja hää on ujo eksro, Liisi Keltikankaan mukkaa.

On täs koitettu olla, mut on olt olemistakii ! Neljä kuukauve pääst tulloo 54 vuotta ku meijät vihkastii kahe totistajan olles paikal, Joutjärve kirkos.

Jot tietääkö hänes kukkaa, tullooko meist kui vanha pari.  :002:

( Tään mie kirjotin voorumisti donpaten innottaman, malliks nuoremmil )
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3889
Vs: jatkan tarinaa 2
« Vastaus #5 : 30.10.17 - klo:23:44 »
 :eusa_angel:
wilhelmi niskasen jäljillä