Juttelemisesta puheen ollen, itse huomasin, miten erilaista oli nyt kuin Espoossa ja Kiuruvedellä. Erityisen merkityksellisiksi jäävät aina Kiuruveden juhlat itselleni, kai vähän samasta syystä kuin Ritta-mummille eräät Lahden juhlat. Siellä pysyttelin halusta itsekseni koko ajan. Tosin tapaamisesta eksyin, eli ei ihan. Mutta nyt oli erilaista, tavata ystäviä, ja tuntea jokin arkinen lämpö ja toveruus. Jäin harmittelemaan monenkin kohdalla sitä että juttelut jäivät vähille, ja siellä varastoon ahtautuneitten kanssahan sitä eniten tuli... karkkia söimme... Pirskaa ja Pikkumummoa ikävöin tapaakseni, mutta ehkä joskus.