Tänään ip:llä, toipilaana vähän levätessäni mieleen tuli, kuinka paljon omassa elämässä on/olisi kaikkea joutavaa ja pois heitettävää. Sitä on kiintynyt niin moneen, moneen asiaan, jotka vievät aina vaan kauemmaksi elävästä Jumalasta ja hänen armostaan. Kaidalla tiellä pysyminen, edes sille pääseminen tuntuu vaikealta; monesti jää vain ajatuksen asteelle.
Muistelin sydän vavahdellen isääni ja hänen sanojaan, kun kerran lähdin lauantai-iltana johonkin huvipaikkaan. "Älä lähde, tulee vain paha olo". Ääni oli hiljainen, ei ollenkaan syyttävä ja hän jäi katsomaan taakseni, kunnes hävisin näkyvistä koivukujan katveeseen. Varmaankin rukoili varjelusta.
Paljon täällä on turhaa.
http://www.youtube.com/watch?v=d5FOAacNpMU
