Tässä mietin, kun toissa sunnuntaina pappi , nuori nainen, vei kitaran saarnatuoliin ja halusi esittää kolme laulua saarnassaan. Meitsi kun kuunteli vain äänenmuodostuksen virheitä. Jollain tapaa kaikki vain vähän harmitti. Lähdin nopeaan ulos jottei tarttenut kätellä.
Täytyy lukea eilinen teksti uudelleen, jos vaikka muistaisi saarnasta jotakin. Se oli ihan eleettömästi vain puhetta, ja siitä pidin.
Toivoisin aina oppivani yhden uuden asian, se riittäisi, seuraavalle viikolle, muun lisäksi. Onhan siellä hyvä olla, mutta lisäksi... Sitä usein ajattelee sitten, uutta asiaa. Ei tosin papin vika jos en opi...