Seppo mainitsi toisessa keskustelussa että matkakuume on ankara tauti. Minä tunnustan että urheiluhulluus on paheneva mielenhäiriö!
Kävin puoli kymmeneltä nukkumaan ja laitoin kännykän herättämään 3.50. Pomppasin kiireellä yläkertaan jugurttipurkki ja appelsiinihehu mukanani
Deagun kisojen karsintoja katsomaan. Oli menossa niiiiiin mielenkiintoiset lajit. Miesten kuula, 5000 m, pituushyppy, naisten 200m ym. ym.
Tällainen äkkiherätys ei sovi kuitenkaan ja niimpä torkuin yksin keinutuolissani ja loppu-ajan nukuin .
Mutta iltapäivällä on vieläkin mielenkiintoisemmat lajit suomalaisittain.
Tarvitsenkohan urheilupsykiatria?
