Kirjoittaja Aihe: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!  (Luettu 3919 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1413
Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
« Vastaus #15 : 25.04.11 - klo:23:07 »
Allaolevaan viittasin.

kaipaako tämä meidän ja lähellä meitä olevien kunhan tässä ollaan -körttiläisyys edes aika ajoin vähän nykyistä väkevämpää otetta?
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

myyrä

  • Vieras
Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
« Vastaus #16 : 25.04.11 - klo:23:56 »
Allaolevaan viittasin.


No, sitten vaan hihat ylös ja väkevämpää otetta kehiin. Mitäpä tässä turhia äimistelemään. Jokainen voi osaltaan olla vaikuttamassa körttiläisyyden kehittämiseen, suuntaan tai toiseen. Mielelläni olen mukana uudistamis- ja väkevöittämisoperaatiossa - perinteestä käsin.

Pelkäänpä vaan, että tässä joillakin on taka-ajatuksena paluu vanhaan ja siitä olen 100%:sen varma, ettei se tule enää nykyaikana onnistumaan. Kohta on jäljellä enää muutama mummo ja ukko, jotka haikailevat ah niin ihania vanhoja hyviä aikoja ja nuoret viilettää muualla.

Mutta ainahan laimeaa litkua voi väkevöittää...vai pitäisikö toivoa uusia herätyksen tuulia, mitä ne sitten nykyaikana voisivatkaan olla?

t. myyrä :)

Poissa Kalistaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2217
Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
« Vastaus #17 : 26.04.11 - klo:00:05 »
Allaolevaan viittasin.


Totuus riittää pitkälle - mutta onko meistä armahtavan totuuden kaihtelemattomiksi ja kohtikäyviksi julistajiksi? Onko meistä mihinkään? Ei meistä ole, mutta....?  Niin. Joo. Kaipa aavistatte? Yksin Kr...... Mrrrr. Ei kun tietenkin ja yksinomaan Krist......joo, Hän! :001:

myyrä

  • Vieras
Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
« Vastaus #18 : 26.04.11 - klo:00:10 »
Totuus riittää pitkälle - mutta onko meistä armahtavan totuuden kaihtelemattomiksi ja kohtikäyviksi julistajiksi? Onko meistä mihinkään? Ei meistä ole, mutta....?  Niin. Joo. Kaipa aavistatte? Yksin Kr...... Mrrrr. Ei kun tietenkin ja yksinomaan Krist......joo, Hän! :001:

Kyllä tämä on hyvän Jumalan varassa eikä meidän ihmisten. Hän toimii niin kuin tahtoo.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8268
Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
« Vastaus #19 : 26.04.11 - klo:07:01 »
Mutta minun on tehtävä parhaani.
Ensi kesänä :hiipia: Kauhavalle 3.7. Korkeimman suojeluksessa kuljen Pyhille paikoille, missä herätyksen tuulet puhaltavat.
Katsokaa! Ettekö jo näe!

http://www.kauhavanseurakunta.fi/toimintaa
/kauhavan_herattajajuhlat_2020/

https://www.youtube.com/watch?v=v1mQT1u_45I

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15186
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
« Vastaus #20 : 26.04.11 - klo:09:50 »
Mutta minun on tehtävä parhaani.

Olen yrittänyt samaa, mutta en ole varma riittääkö se?
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1413
Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
« Vastaus #21 : 26.04.11 - klo:10:24 »
Olen yrittänyt samaa, mutta en ole varma riittääkö se?
Oi Herra suothan sä minulle
sun armos voimaksi matkalle.
Anteeksi anna, mua nosta, kanna,
vie perille.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
« Vastaus #22 : 26.04.11 - klo:10:33 »
Olen yrittänyt samaa, mutta en ole varma riittääkö se?


Aioin itsekin vastata jotain tuohon. Sinänsä Satman on varmaankin oikeassa. Mutta mitä sitten?  Mitä tästä pitää ajatella? Entä jos en onnistukaan tai en saakaan riittävästi aikaan? Tai worst case scenario: -entä jos en teekään parastani?

Kuka voi rehellisesti sanoa "tehneensä parhaansa"? Satman?


Myönnettäköön tuo Satmanin lause oikeaksi sillä edellytyksellä ja lisäyksellä että joko teen tai en tee parastani, sillä ei ole MITÄÄN tekemistä eikä vaikutusta:

a) Jumalan rakkauteen meitä kohtaan  => tulee armosta, ilman ansioita!

b) Siunausten määrään tai laatuun      => tulee armosta, ilman ansioita!

c) Pelastumiseen tai armoon              => Tulee armosta, ilman ansioita!

d) Kristillisyyden asteeseen               => Kristillisyytemme ei ole itse aikaansaatua vaan ylhäältä lahjoitettua!

e) Pyhittyneisyyteen                       => Olemme kokonaan pyhitetyt Kristuksessa, emme omissa teoissamme!
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
« Vastaus #23 : 26.04.11 - klo:10:40 »
Ja vastauksena alkuperäiseen otsikon kysymykseen: "Kunhan tässä ollaan, riittääkö se?"


vastaus:  Ei riitä!  Mutta ei riitä sekään vaikka verissä päin yrittäisimme ja konttisimme polvillamme yöt ja päivät anoen armoa.


Ainoa mikä riittää on Kristuksen antama lahjavanhurskaus joka on puettu kasteessa päällemme, ilmaiseksi!
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15186
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
« Vastaus #24 : 26.04.11 - klo:10:47 »
Lauseeni oli pikkuisen provokatorinen ja Sadettan (hankala taivuttaa) ja Jampen vastaukset ovat ihan oikeita. Yksin armosta, ilman tekoja.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
« Vastaus #25 : 26.04.11 - klo:11:08 »
Tämä olisi ihan hyödyllinen ja mielenkiintoinen aihe miettiä syvemmältäkin. esim. Sepon kommentista päästään hyvin kysymykseen siitä, kumpi meitä enempi johtaa näissä asioissa harhaan:

a) Valkohampainen ja isoääninen ameriikansaarnaaja joka huutaa suureen ääneen ja reilusti että pelastus = armo+teot

vaiko

b) Meille sanotaan hyvässä tarkoituksessa ja vaatimattomasti että "meidänkin on toki tehtävä parhaamme"?


Jälkimmäisestä ei voi syyttää sen sanojaa teko-opista mutta OMAN väärinkäsityksemme paikka on hyvin, hyvin lähellä. Siksi pidän vaarallisempana ansana jälkimmäistä koska se vaikuttaa viattomalta ja vaarattomalta vaihtoehdolta. Nimittäin; jos asian vain voi käsittää väärin, niin mehän käsitämme sen väärin!


Tarkoituskaan ei ole että vaihtoehto b:n pitäisi aiheuttaa ahdistusta (oikein käsitettynä ja lisäyksillä lisättynä). Kuitenkin juuri tämmöisistä se ahdistus tulee, ett'ä aletaan miettimään olenko mahdollisesti onnistunut tai edes yrittänyt sitä "parastani"?


Selvä merkki asian väärin käsittämisestä ja lakihenkisyydestä tai omavanhurskaudesta on, jos tunnen ahdistusta tai epävarmuutta kun joku kysyy oletko tehnyt parhaasi? Tai jos/kun alat itseksesi miettimään asiaa ja tulemme uskossamme epävarmaksi ja ahdistuneeksi.  Syytä toki on, koska kukaan, ei yksikään oikeasti tee parastaan!


Ratkaisu piilee mielestäni siinä että jos sanotaan että meidänkin on tehtävä parhaamme (tai jotain vastaavaa) niin siihen on lisättävä vähintää 5 riviä selventäviä tarkennuksia ja varoitettava että jos tuntee ahdistusta tuon kysymyksen edessä, on todellisuudessa omavanhurskas perkeleensikiö joka yrittää panna rauhaansa siihen että on "tehnyt minkä voi"!

Pyrin siis tuon kysymyksen kohdatessani olemaan rehellinen ja sanon reilusti että ei, en ole edes yrittänytkään parastani, mutta se ei saa rauhaani keikuttaa jonka pitää levätä yksin (=ainoastaan) Kristuksen armotyössä. Se ei keikuta rauhaani mutta jos keikuttaa, se on selvä merkki omavanhurskaudesta.
« Viimeksi muokattu: 26.04.11 - klo:11:11 kirjoittanut Jampe »
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
« Vastaus #26 : 26.04.11 - klo:11:16 »
Ja koska näin käy väistämättä, että meidät näissä asioissa todetaan omavanhurskaiksi perkeleensikiöiksi koska katseemme ei pysy yksin Kristuksessa niin me joudumme kamppailemaan mahdottomuutemme kanssa päivittäin. Me emme kykene uskossammekaan täydellisyyteen, vaan joudumme olemaan inhottavia ja likaisia perkeleensikiöitä omasta puolestamme. Myönnetään asia reilusti niinkuin sen oikea laita on.

Mutta kaikkein ihmeellisin asia jota emme näe, emmekä usko emmekä ymmärrä kaikista ponnisteluista huolimatta, että Kristus vaivaiset syntiset korjaa!
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1413
Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
« Vastaus #27 : 26.04.11 - klo:11:47 »
Aikakonetta ei ole, mutta historianlehtien kertomaa on aika ajoin hyvä tutkailla. Kullakin ajalla on oma tyylinsä ilmaista asioita. Olisi pinnallista kulkea pelkästään nykyisyyden varassa ja virrassa. Kunnon tärskyn - hyväätekevän - turhasta liitelystä saan aina lukemalla ennen meitä sanottuja sanoja, monesti hyvin suoraan kohtikäyviä.


"Elävä toivo perustuu Kristukseen. Kuollut toivo jättää aivan rauhaan. Se ei tuo edes sanan ääreen. Mutta elävä toivo taistelee yössä, aivan pimeässä, jossa ei mitään näy.
...
Jumala antaa toivon. Mutta hän antaa muutakin. Hän ylläpitää toivoa, että se säilyy.
               
...

Helppo meidän on toisten kohdalta antaa anteeksi, vaikea omalta kohdalta. Se olisi mahdotonta, ellei Jumala antaisi ensin anteeksi meille. Mitäpä sellainen antaa, jolle Jumala ei ole ensin antanut. Jumala ei sellaiselta vaadikaan mitään. Siltä, jolle Jumala on antanut anteeksi hänen omat syntinsä, hän myös vaatii anteeksiantamusta toisiin ihmisiin nähden. Hänellä on oikeus sitä vaatia.

Siinä on kaita tie. Siinä on ahdasta porttia joka päivälle valvoa niin, ettei sieluun jää katkeruuden juurta toista vastaan."


Aku Räty: Rakkaus on aina velassa (Kirjapaja 1954)
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10286
Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
« Vastaus #28 : 26.04.11 - klo:13:29 »
...

Helppo meidän on toisten kohdalta antaa anteeksi, vaikea omalta kohdalta. Se olisi mahdotonta, ellei Jumala antaisi ensin anteeksi meille. Mitäpä sellainen antaa, jolle Jumala ei ole ensin antanut. Jumala ei sellaiselta vaadikaan mitään. Siltä, jolle Jumala on antanut anteeksi hänen omat syntinsä, hän myös vaatii anteeksiantamusta toisiin ihmisiin nähden. Hänellä on oikeus sitä vaatia.

Siinä on kaita tie. Siinä on ahdasta porttia joka päivälle valvoa niin, ettei sieluun jää katkeruuden juurta toista vastaan."[/i]

Aku Räty: Rakkaus on aina velassa (Kirjapaja 1954)

Siinäpä tämä. Sellaisenkin sietämistä, jota mieluummin arvostelisi, tuumailisi jotta kelpaako tuo, eeeiei, poispois, bannaisi joukosta, eikö. Olen kysynyt itseltäni, miksi Jumala antaisi minullekaan anteeksi, jos itse kuljen täällä koppavana ja nokka nurpallani toisia arvostelemassa. Silloin kai olisi aika säikähtää ja pahoin, jos saa mielensä tyynnyteltyä, tuumii että armosta, armosta... ei mitään hätää...  mitä häijympi olen, sitä enemmänhän on Herralla armahdettavaa.  Se lienee sitä väärää varmuutta, johon sopisi saada särö.

 Ellen ole aivan väärin ymmärtänyt, tässä kysytään onko kilvoittelu tarpeen...  ja se ei taas taida olla ponnistelua Jumalan miellyttämiseksi, vaan jotakin muuta: kuinka olla Kristuksena toiselle ihmiselle, eli vaatimukset eivät ole vähät.  Siinä jää kyllä kroonisesti velalliseksi.  Mutta Jumala toivoisi, että me edes yrittäisimme -- koska täällä on muitakin kuin me tai se minä-itte.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15186
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Kunhan tässä ollaan... Riittääkö se?!
« Vastaus #29 : 26.04.11 - klo:14:22 »
Siinäpä tämä. Sellaisenkin sietämistä, jota mieluummin arvostelisi, tuumailisi jotta kelpaako tuo, eeeiei, poispois, bannaisi joukosta, eikö. Olen kysynyt itseltäni, miksi Jumala antaisi minullekaan anteeksi, jos itse kuljen täällä koppavana ja nokka nurpallani toisia arvostelemassa. Silloin kai olisi aika säikähtää ja pahoin, jos saa mielensä tyynnyteltyä, tuumii että armosta, armosta... ei mitään hätää...  mitä häijympi olen, sitä enemmänhän on Herralla armahdettavaa.  Se lienee sitä väärää varmuutta, johon sopisi saada särö.

 Ellen ole aivan väärin ymmärtänyt, tässä kysytään onko kilvoittelu tarpeen...  ja se ei taas taida olla ponnistelua Jumalan miellyttämiseksi, vaan jotakin muuta: kuinka olla Kristuksena toiselle ihmiselle, eli vaatimukset eivät ole vähät.  Siinä jää kyllä kroonisesti velalliseksi.  Mutta Jumala toivoisi, että me edes yrittäisimme -- koska täällä on muitakin kuin me tai se minä-itte.

Tuokin on aika kova vaatimus nykynuorisolle, jonka teemana on minulle kaikki heti
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi