Katja Kaukosen Odelma (WSOY, 2001) on esikoisromaani, mutta sen kieli on käsittämättömän hienoa. Odelma on kuin kudelma, kudelma Suomen kielen luontoon liittyvistä sanoista. Odelma on maaginen ja mystinen tarina. Odelma nousee vedestä, tarkemmin sanoa ojasta. Punainen kettu nimittää häet Odelmaksi. Odelma on asuunut vedessä vaikka hän onkin ihminen. Maailma Odelman ympärillä on myyttinen ja mystinen. Odelma tapaa "kivestä tehdyn" Friedmanin, miehen. He asuvat yhdessä talossa, joka piilottaa heidät toisilta ihmisiltä. Talokin elää. Ja lapsikin. En ole pitkään aikaan lukenut näin mukaansa tempaavaa tekstiä. Sitä on pakko lukea vaikka koko tarina jää pelkäksi arvoitukseksi. Suosittelen kaikille, jotka haluavat lukeaa hyvää Suomen kieltä ja, jotka lumoutuvat luonnosta ja elämästä. Tässä on jotakin samaa kuin Kalevassa, mutta aivan eri tavalla esitettynä.