Tätä luin / tämän luen osa 2

[Salis]

Portugalilaisen Jose Saramagon "Norsun matka" kertoo siitä, kuinka Portugalin kuningas luovuttaa Salomo-norsun lahjaksi Itävällan arkkiherttualle. (Espanjaa ja Itävaltaa hallitsi sama suku joskus muinoin). Kysymys on siis siitä miten norsu, joka nimetään uudestaan kuljetetaan Portugalista Espanjaan ja sieltä Itävaltaan. Saramagon teksti muistuttaa jossain määrin kolumbialaisen Gabriel Carcia Marquesin tyyliä, muttei onnistu samanlaiseen sarkasmin ja komedian yhdistelmään kuin Marues. Kirja on ilmestynyt portugaliksi 2008 ja julkaistu keltaisessa kirjastossa tänä vuonna. En suosittele.


Ranskalaisen Muriel Barberyn "Kulinaristin kuolema" kertoo herkullisesta aiheesta ehdotonta eliittiä oleva ruokakriitikko on kuolemassa,  mutta ennen kuolemaansa hän yrittää palauttaa mieleensä häntä kaihertavan maun.  Kirja alkaa värikkäästi maustetulla kielellä, mutta punainen lanka katkeilee. Luulisi nyt ranskalaisesta kulinarismista löytyvän elävämmänkin kuvauksen. En suosittele.

 

[hippiäinen]

Hannu Purhosen 'Piikkinen mies' siirtyi tänään omistukseeni.

 

[Kalistaja]

  Andrew Tomas: Kosmista elämää etsimässä

   

[hippiäinen]

  Andrew Tomas: Kosmista elämää etsimässä

   

Löysikö Tomas? Löysitkö sinä?

[Mettiintynyt]

Luettu Antti Heikkilän "Diabeteksen hoito ruokavaliolla".  Ei minulla ole sokeritautia, mutta aihe kiinnostaa.

[Kalistaja]

Löysikö Tomas? Löysitkö sinä?

Aina jossain jostain jotain!

[Leena]

Riitta-mummin lähettämä "Hannulan aika".  Körttipuvun ompeluohje.

Nyt tiedän vaariskasta vähän enemmän. 1909 hän liittyi rukoilevaisiin, palattuaan Kiinasta ensi työkaudeltaan, lähinnä koska vaimonsa terveys petti, näin varhain...     no, nyt tajuan miksi korkeakirkolliseen evankeliseen isäpappaan olivat välit huonot. Minulla on ollut siinä niin monta mysteeritapausta.  Aina olen suuttunut koko sälliin.  

Mainitaan siinä nimeltä. Ehkä näin syttyy kipinä siihen ihmeelliseen tyyppiin.

 Äitee olisi kyllä hyvillään.

Johan Julius Bäck oli tiukka körtti joten on vain kohtuullista että jälkikasvu löytää sinne takaisin, näin näen. Tuntuu paremmalta saada pitää pukuakin, vaikka eihän se siitä riipu.  Minä en pysty...  Sadetta ompelee...  Viisi kertaa sama sauma pieleen riitti.

[Kalistaja]

                                Jalkapallokirja 2011 ( Suomen Palloliiton julkaisu; 76.vuosikerta ).

[Riitta-mummi]

Karin Fossum, Toisenlainen rakkaus. Järkyttävä, mutta selventävä kuvaus seksuaalisuuden monista ilmentymistä. Ei mikään dekkari, vaikka rikoksia ihmisyyttä kohtaan tapahtuukin. Mielenkiintoinen ja ennenmuuta puhutteleva.

[Kalistaja]

 Turkka Aaltonen - Martti Arkko : Lallin pidot; elämys- ja ruokamatka Suomen esihistoriaan. Edita, 2001.

[Salis]

Olen valinnut luettavaksenne rakkausrunon. Se on Markku Jääskeläisen vastikään ilmestyneesta teoksesta "Ilmapallo" (Otava, 2011)

Olen minulle iho
johon painaa pää

olet huulet
joiden
tuoksua hengittää
ole kainalo

ole kaulan
ohuet verisuonet
ole sykkivä veri
sormen

päissä, ole
hiljaisuus ja
valtameri

älä puhu, älä
herää, ole minun
kanssani hetki

kun kuolema
sulkee

silmänsä,
kun elämä odottaa

[Antti Juhani]

Mannerheimin pöydässä, koonneet Lehmusoksat.
On hyviä ruokaohjeita. Söin tänään moskovalaisen kalakeiton. Oli todella hyvää. Ortodoksien tekemänä. Vorschmackin jälkeen tämä kalaruoka oli Mannerheimin mieliruokia. Kuhan mätiä on pakkasessa, mitähän niille tekisin . Katson kirjasta .

[Salis]

Katja Kaukosen Odelma (WSOY, 2001) on esikoisromaani, mutta sen kieli on käsittämättömän hienoa. Odelma on kuin kudelma, kudelma Suomen kielen luontoon liittyvistä sanoista. Odelma on maaginen ja mystinen tarina. Odelma nousee vedestä, tarkemmin sanoa ojasta. Punainen kettu nimittää häet Odelmaksi. Odelma on asuunut vedessä vaikka hän onkin ihminen. Maailma Odelman ympärillä on myyttinen ja mystinen. Odelma tapaa "kivestä tehdyn" Friedmanin, miehen. He asuvat yhdessä talossa, joka piilottaa heidät toisilta ihmisiltä. Talokin elää. Ja lapsikin. En ole pitkään aikaan lukenut näin mukaansa tempaavaa tekstiä. Sitä on pakko lukea vaikka koko tarina jää pelkäksi arvoitukseksi. Suosittelen kaikille, jotka haluavat lukeaa hyvää Suomen kieltä ja, jotka lumoutuvat luonnosta ja elämästä.  Tässä on jotakin samaa kuin Kalevassa, mutta aivan eri tavalla esitettynä.

[PekkaV]

Olof Lagercratz kirjoittaa kirjassaan Proustia lukiessa, että "Kirkolla on keskeinen paikka niin kaupungissa kuin romaanissakin. Yksi syy romaanin ilmavaan vaikutelmaan on siinä, että taivasta kohti osoittava kirkontorni sukeltautuu jatkuvasti esille. Saint-Hilairen kirkon tornissa on korppeja, jotka raakkuen ja levottomina lentelevät edestakaisin aivan kuin torni olisi lumottu, mutta jotka hetken kuluttua tungeksivat takaisin tornin ikkunoista sisälle illan tunnelmaan sopeutuen."

[PekkaV]

"Nimien lumous on pysyvästi läsnäoleva johtomotiivi romaanissa. Nimessä oleva voima ja muistot siirtyvät sen kantajaan. Jokainen Eeva kantaa mukanaan paratiisia ja käärmettä. Jokainen Maria säilyttää muiston ilmestyksen arkkienkelistä. Ensimmäisenä mielikuviimme tulee nimi, oma merkityksensä kätkössään." (Olof Lagercrantz: Proustia lukiessa)