Olen ymmärtänyt, että tähän ketjuun voi kirjoittaa lähes mitä tahansa tajunnanvirtaa ilman syvällisempää teologista sisältöä, jota on runsaasti tarjolla muissa aihepiireissä.
Ajattelin siis kantaa korteni kekoon ja avautua tämän päivän tapahtumista.
Ensinnäkin lauantai viikonlopun ensimmäisenä päivänä tuo kaivattua vaihtelua työviikon rutiiniin, jossa ennalta arvattavan päivärutiinin katkaisee lounastauko, jolloin nautitaan esim. tehokasvatettua broileria lisukkeiden kera. Luin nimittäin viikon Vihreätä Langasta referaatin tehomaataloutta kuvaavasta kirjasta, joka heti sai omantuntoni hereille.
Eli tämän ansaitun vapaapäivän aloitin klapitalkoilla, jonka tuloksista voin nauttia ainakin kuukauden ajan lämmön muodossa. Meillä on nimittäin osittain tämä Linkolalainen lämmitys, jossa klapeja polttamalla säästetään sähköä, jota muuten kuluisi aika huomattavia määriä pattereissa.
Moni ei varmaan pidä klapilämmitystä Linkolalaisena, mutta itse tulin siihen johtopäätökseen ymmärtäessäni, että sen tuottamat hiukkaspäästöt lyhentävät lajitovereiden maallista vaellusta loppupäästä. Näin päästöt vähenevät ja kun lisäksi hiilen ja öljyn poltto vähenee ainakin teoriassa, niin maailma pelastuu!
Sitten siirryinkin lumen pudottamiseen katolta, jossa tärkeintä on välttää omaa putoamista. Lumen kanssa askartelu on mielestäni kivaa, kun se on niin puhtaan valkea materiaali. Lisäksi tykkään kolasta.
Nämä hommat kun sain tehtyä, niin aurinko alkoikin olla jo horisontissa. Tämä ei johtunut pelkästään siitä, että olen hidas, vaan myös siitä, että aloitin aika myöhään, koska mm. katselin Lipposen haastattelun telkusta. En kyllä ole nopea missään hommassa, muuta olen jo oppinut hyväksymään sen.
Lipponen on kyllä järkimiehiä, mitä ei voi sanoa monestakaan nykypoliitikosta.
Laittauduin sitten sisälle ja tiskaussession jälkeen rupesin värkkäämään kuha Waleskaa, tai jotain sinnepäin. Siinä meni pullo valkoviiniä, osittain ruuanlaitossakin. Kuha oli hyvää ja sitä jäi vielä huomiseksikin - meillä nimittäin ei ruokaa heitetä roskiin!
Sitten pläjäytin telkkuun kytketyn mini Macin tulille ja katsoin Hector dvd:n kakkososan, eli sen, joka tulee sen varsinaisen kylkiäisenä. Siinä olikin pätkiä Hectorin uran varrelta eli n. 40 vuoden ajalta. Jostain syystä mieleen tuli herättäjäjuhlat ja kerettiläinen ajatus, että ne ovat oikeastaan juonnettuja karaokeja! Eli välillä lauletaan, ja sitten joku puhuu aiheesta, joka saattaa löyhästi liittyä seuraavaan biisiin. Tämä ei ole kuitenkaan niin kevytmielinen ajatus, kun aluksi saattaa tuntua, vaan ajattelin, että esim. Hectorin konsertti tietyllä setillä saattaisi vasta herättäjäjuhlakokemusta joillekin muille ihmisille. Paremmin teologiaan perehtyneet voinevat selittää miksi näin ei ole.
Samalla mietin osittain valkoviinin viipyvän vaikutuksen ansiosta millainen taivas voisi olla.
No, sauna pitäisi olla järven rannalla, niin että sen terassilla voi istua järven pintaa katsellen ja kuikkien touhuja ihmetellen. Kerran vuodessa pitäisi saada tehtyä vastoja koivunoksista ja näillä sitten hakattua selkään kuuman löylyn saattelemana.
Pitäisi olla myös talvi ja tuntureita kuten Hemavanissa, jotta voipi tehdä telemark-käännöksiä puuterilumessa, mutta kissattu rinnekin on ihan hyvä, jos uutta lunta ei ole tullut. Hiihdon jälkeen saattaisi maistua kuuma rommi hunajan kera.
Luisteluhiihtomahdollisuus olisi myös poikaa. Jos vaikka samanlainen siivu, kuin Luulammilta Vellinsärpimäojalle, kun on lentokeli. Siinä loppumatka on loivaa alamäkeä, jossa saa taivaallisen vauhdin vaatimattomallakin tekniikalla.
Kesällä, jos taivaassa sellainen on, olisi mukava poiketa samanlaiselle seudulle, kuin Pihlajavesi Saimaalla on. Veneretki kalliosaarelle tai hiekkarannalle hellepäivänä piknikeväiden kera saa unohtamaan maalliset murheet.
Jos taivaassa on tietokoneita, niin toivottavasti niissä on ohjelmat, jotka eivät kovin usein kaatuile. Jos SAPin tekijät pääsevät taivaaseen, niin ei kannata niitä laittaa siellä ohjelmahommiin. iPod voisi olla ihan kiva, mutta en tiedä sitten mitä siihen saa ladattua eli onko ollut kovakin sensuuri, kun on musakokoelmaa laadittu?
Tuli vielä mieleen monta muutakin juttua, mutta ei varmaan kannata niitä ruveta selostamaan. Nimittäin kirjallisuus, ruokapuoli jne.
Kun sitten sain tämän toivomuslistan valmiiksi, niin huomasin, että kaikki nämä asiathan ovat jossain vaiheessa olleet tarjolla täällä ajassa ja nyt kauniina muistoina mielessä. Tästä päättelin, että taivasten valtakunta onkin jo täällä maan päällä, kunhan sen vain osaa nähdä!
Itselle on aina ollut vaikea ajatus, että siellä taivaassa on koko ajan sitä ylistämistä, kun sitä ei ole tullut tehtyä täällä ajassakaan. Kyllä siinä päivät sujuvat hitaasti, kun pitää koko ajan ylistää ja huomenna on luvassa sitä samaa.
On se varmaan kuitenkin ihmiselle paras paikka tämä maapallo! Täällä sitä ollaan, kotona maailmankaikkeudessa!
Hectorin jälkeen katselin Neil Youngin musa dvd:n Prairie Wind albumista, jossa oli mm. biisi When God Made Me. Huomasin siinä monia liberaaliteologisia sävyjä - eiväthän kaikki ole fundamentalisteja ameriikoissa - joka sai minut hyvälle tuulelle. Ihan hyvä dvd varsinkin meille varttuneessa iässä oleville!
Haluan vielä pahoitella, että tästä tajunnanvirtatyyppisestä vuodatuksesta puuttuu lähes tyystin teologinen sisältö. Palaan siihen ehkä myöhemmin toisessa yhteydessä!
