Kirjoittaja Aihe: Rukous vol 2  (Luettu 23390 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: Rukous vol 2
« Vastaus #30 : 11.01.11 - klo:11:09 »
Niinpä. Mutta uskaltaisitteko pyytää sitä toisen kanssa tau toisen puolesta?
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4580
Vs: Rukous vol 2
« Vastaus #31 : 11.01.11 - klo:19:27 »
Silloinkin, kun joku tuttu ihminen on aivan toivottoman näköisessä, tuskallisessa tilanteessa, on vaikea tietää onko oikea aika kuolla. Onko jokin asia vielä kesken. Onko jokin asia sopimatta lähimmäisen tai Jumalan kanssa. Onko jokin luopuminen tekemättä, hänen tai läheisen.
Olen varmaan joskus rukoillut, että helpota hänen oloaan tai ota taivaan kotiin. Mutta aina olen lisännyt, että tapahtukoon Sinun tahtosi.

Muistan erään vanhan sairaan miehen, jota kävin katsomassa. Hänet oli sijoitettu jo "lähtevien" huoneeseen vuodeosastolla. Hän kertoi, että enkelit pitävät häntä kirkossa eivätkä päästä pois. Oliko se vain kuumeisen houreita, unia, vai oliko mielessä painamassa jotakin käsittelemätöntä hänen ja Jumalan välillä. Sitä mietin, enkä vastausta koskaan saanut. Ajastaan tuli kuolema ja korjasi.
Pyryharakka

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: Rukous vol 2
« Vastaus #32 : 12.01.11 - klo:00:53 »
Kun minulle neurologi keväällä soitti ja sanoi että nyt on tauti kuolemaksi, pelkäsin kyllä - ensi kertaa.   Selittelin kuukausimääriä että sehän on, Jumala kuule, mahdoton ajatus. Eihän siskon perhe ilman minua pärjää. Ja ne viisisataa hanketta jotka on kesken.  

Me pelkäämme suotta kuolemaa, omaa ja toisten.   Jotain jää aina kesken, jokin asia jää aina sopimatta --- jotakuta on sohaistu, joku on sohaissut minua niin ettei itsekään käsitä kuinka pahasti teki. On mahdotonta laittaa Hesariin ilmoitusta, minä teen kuolemaa, nyt kaikki riviin ja sovintoa tekemään... ja erillinen ilmoitus niille, jotka sattuivat satuttamaan sen verran etten mielelläni edes ajattele... varataan kaksoisaika...  

kyllä Jumala meidät tuntee, jokaisen, ja uskon että antaa anteeksi minun puolestanikin niille joita muistaes alan itkeä vaikka tapahtumasta olis kakskyt vuotta... ja muillekin... ei se ole niin vaarallista.  Säntäilin koko elämäni pyytelemässä anteekjsi sitä ja anteeksi tätä...  etten vaan kuolisi niin että on jotakin sopimatta... saa olla. Eihän kaikki käsittäisi kuitenkaan, hoksasin tänään. Minulla oli oikeus rajoihin. Minun ei olisi edes tarvinnut koko ajan juosta pyytelemässä anteeksi. Joka suuttui hän leppyy.Tai se jää hänen ongelmakseen.  Jumala näkee kuitenkin, mitä minä´tosiasiallisesti aattelen - ja he myös.
...............................................

Mutta kyllä oon itekkin juuri Terho-kodista näitä kuullut. On toista, kun isä kohtaa poikansa jonka kanssa ei ole puhunut neljäänkymmeneen vuoteen - jaksaa napata kädestä, siinä kaikki --- se on sovinto, eikä pojan tarvitse surra sitä puhumattomuuttaan.  Sitä ennen ei mies vain kuollut - kun poika saapui ulkomailta jossa oli työssä, tämä riitti heille ja mies kuoli välittömästi tän jälkeen.
................................................. .

Minä en enää pelkää..minua vain  väsyttä  Olen alkanut kaivata tosissani sinne, missä ei synny väärinkäsityksiä, missä minua ei syytetä valehtelijaksi "no jos tuo noin paha on niin mites sinä muka oot lääkärinä voinut toimia" kun ihmiset tajuais etten minä valehtele...

Se on siellä ohi. MInua odotetaan jossakin jossa tämä  on tiedetty koko ajan, jossa ei tule kivuliaita kohtauksia, ei gm-.kohtauksia, ei huimausta eikä pahoinvointia tai oksentellua eikä tätä toivotonta väsymystä... ei ole hämärätiloja joista syntyy niin paljon surua, kaikille, kaikki pahat sanat on sanottu, Eikä minua ajeta koskaan pois.  Saa nähdä Jeesuksen livenä. Ja ehkä kuulee syyn sille miksi näin oli vaikka uskon kumman lujasti että sille oli joku.   Minun perhe tietää, ja me eroamme sovussa, tietäen että nähdään. Oikeastaan se riittää pitkälle. Minä oon sanonu itse että se olis jotakin jota en osaa edes kuvitella, mutta jota nyt kyllä paljon ajattelen, mitä se olisikaan, päästä kotiin, ei oireita, kaikki pelottava ohi, lopullisesti, ei... minä pelkäsin koko kesän ja syksylläkin mutten enää.

Anteeksi että tuli niin pitkä, oli vaikea selittää lyhyesti
« Viimeksi muokattu: 12.01.11 - klo:00:59 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15716
Vs: Rukous vol 2
« Vastaus #33 : 12.01.11 - klo:08:09 »
Luin juuri 1959 julkaistusta lähetyshistoriasta Ondongan kuninkaan Kambonden viimeiset sanat. Hänet kuoli samana vuonna, jolloin hän oli omasta aloitteestaan tullut saamaan kristillistä opetusta. Hänet kastettiin kuolinvuoteellaan. Näin hän sanoi: "Jeesus, ystäväni, on tullut, vahvista minun sieluani."

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: Rukous vol 2
« Vastaus #34 : 12.01.11 - klo:12:36 »
Minusta on jotenkin lohdutonta kantaa tolkuttomia huolia kuoleman edessä. Ajattelen jotakin keskeneräisyyksiä. Sitäpaitsi; kun väsyttää, kun huomaa että elinvoima ja lopulta luovuttaa ja elämäönhalukin valuu vain jonnekin ei enää jaksa,...  ne vain jättää.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8390
Vs: Rukous vol 2
« Vastaus #35 : 12.01.11 - klo:13:13 »
Armon varassa. Armon varassa.
Ensi kesänä :hiipia: Kauhavalle 3.7. Korkeimman suojeluksessa kuljen Pyhille paikoille, missä herätyksen tuulet puhaltavat.
Katso! Etkö jo näe!

http://www.kauhavanseurakunta.fi/toimintaa/kauhavan_herattajajuhlat_2020/juhlaviesti/

https://www.youtube.com/watch?v=v1mQT1u_45I

Poissa Atanasia

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2189
Vs: Rukous vol 2
« Vastaus #36 : 12.01.11 - klo:13:19 »
Olemme aina keskeneräisiä.  :109:
Herra armahda.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8390
Vs: Rukous vol 2
« Vastaus #37 : 12.01.11 - klo:13:22 »
Tosin luopuminen on aina jonkin luovuttamista. Luovutamme osan itsestämme, kun luovumme. Myös niin, että lähimmäisen luopuessa, minusta osa menee hänen mukanaan. Sitä varmaan vanheneminen myös on.
Ensi kesänä :hiipia: Kauhavalle 3.7. Korkeimman suojeluksessa kuljen Pyhille paikoille, missä herätyksen tuulet puhaltavat.
Katso! Etkö jo näe!

http://www.kauhavanseurakunta.fi/toimintaa/kauhavan_herattajajuhlat_2020/juhlaviesti/

https://www.youtube.com/watch?v=v1mQT1u_45I

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: Rukous vol 2
« Vastaus #38 : 12.01.11 - klo:15:29 »
Tosin luopuminen on aina jonkin luovuttamista. Luovutamme osan itsestämme, kun luovumme. Myös niin, että lähimmäisen luopuessa, minusta osa menee hänen mukanaan. Sitä varmaan vanheneminen myös on.

Niin minäkin ajattelisin, ja sen takia se vaikeaa onkin, luovuttamiseen suostuminen.  . Myös jos joku sanoo että kuolisi jo oikeastaan mielellään tulee takuulla halu vastustaa. Siinäkin lähtee palanen itseä mukana. Anteeksi kuulkaa. En taas ajatellut muita kuin itseäni. Sehän on toisten riistoa.   Ja julmaa riistoa!   Se vain oli jokin hyvin vaikea hetki, jolloin sekä eläminen että kuoleminen tuntui  mahdottomalta... oikeastaan tahtoisi elää mutta ei näiden oireioden kanssa... välillä on niin että kokee ennen vaikka kuolevansa kuin kestävänsä enää yhtään päivää..se on kuitenkin toisia kohtaan hyvion väärin tehty, ja olen tosissani pahoillani. Vaikka miten  olisi hankalaa, lupaan että tässä yritän parastani: En  tuo niitä tänne enää. Oli oikein huonoja päiviä vain, yksi kaverini soitti ja ihmetteli miksi minä' haukottelen koko ajan... no kun sekin kuuluu siihen kohtaukseen usein  Mutta ei ole hyvä noin puhua omasta kuolemastaan, se on väärin muita kohtaan, vaikka välillä pelkäiskin kuiknka--- lopulta ei tiedä kumpaa enemmän... alkaa ajatella että olis ohi niin sittenhän se on ohi...  Ja se tuo kaikille kuitenkin myös oman kuoleman lähemmäs. Olen pahoillani että toin koko teemaa tänne. Anteeksi, oikein todella. Te ootte olleet minulle niin mukavia... tuo oli kehno palkinto. Olen pahoillani.   oikein totta. Ei puhuta siitä' enää. Tai, minä en puhu. Jos muuten haluutte jatkaa se on eri asia tietysti.
« Viimeksi muokattu: 12.01.11 - klo:15:34 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8390
Vs: Rukous vol 2
« Vastaus #39 : 12.01.11 - klo:17:12 »
Kohtalomme on yhteinen.

Minä en täällä puhu, vaan kirjoitan. Ero on selvä.
Ensi kesänä :hiipia: Kauhavalle 3.7. Korkeimman suojeluksessa kuljen Pyhille paikoille, missä herätyksen tuulet puhaltavat.
Katso! Etkö jo näe!

http://www.kauhavanseurakunta.fi/toimintaa/kauhavan_herattajajuhlat_2020/juhlaviesti/

https://www.youtube.com/watch?v=v1mQT1u_45I

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: Rukous vol 2
« Vastaus #40 : 12.01.11 - klo:19:04 »
Kohtalomme on yhteinen.

Minä en täällä puhu, vaan kirjoitan. Ero on selvä.

Joo. Siitä vain näkee miten tärkeä ja todellinen tämä minulle oli, minä en koskaan "kirjoittanut" enkä "lukenut" vaan puhuin ja kuuntelin... hölmöä oikeastaan. Mutta erityisesti silloin kun oli paljon niitä basilaarikohtauksia, ettei ollut työlssä koska jo työmatkat olisi olleet liian vaarallisia, teistä tuli kaikista jokin köysi joka piti minua yhteydessä toisiin ihmisiin. Ei  viitsinyt pyytääkään tänne ketään, kun kaatuili ja oksenteli ja tajukin meni tämän tästä. Tämän saattoi napsauttaa auki, kun oli parempi hetki. Sai muuta ajateltavaa... nyt en ottaisi sitä riskiä enää.  

Sittenhän se meni ohi ja työhön ja normaaliin elämään pääsi taas, mutta teistä oli jo ennättänyt tulla tärkeämpiä kuin olisi ollut  hyväksi.
« Viimeksi muokattu: 12.01.11 - klo:19:18 kirjoittanut seppos »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: Rukous vol 2
« Vastaus #41 : 16.01.11 - klo:20:42 »
Suuri Jumalamme.
Sinä olet luonut meidät,
ja Poikasi Jeesus Kristus on kuolemallaan
hankkinut meille vapautuksen
syyllisyydestä ja synnin vallasta.
Sinä olet antanut meille myös armolahjoja.
Auta meitä ottamaan
antamasi lahjat käyttöön.
Opeta iloitsemaan iloitsevien kanssa
ja rohkaisemaan niitä,
jotka ovat uupuneita ja toivottomia.
Tätä rukoilemme
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Kirkkovuosikalenterista
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Vs: Rukous vol 2
« Vastaus #42 : 16.01.11 - klo:22:50 »
Én Istenem, jó Istenem,
lecsukódik már a szemem.
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Rukous vol 2
« Vastaus #43 : 18.01.11 - klo:19:48 »
pyydän että jos joku rukoilisi veljeni puolesta hänellä on diabetes.
kiitti.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26417
Vs: Rukous vol 2
« Vastaus #44 : 19.01.11 - klo:08:23 »
Rukoilen. Minulla on myös diabetes.   :hiipia:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)