Olen jokseenkin päässyt joulustressistä eroon. Viime jouluina olen vain jättänyt tekemättä sen, mitä ei ehdi. Sitten huomasin, että joulu tuli ja oli ihan ihana vaikkei kaikki ollut niinkuin ennen tai niinkuin olin alunperin suunnitellut. Mietin, että kuka se sanelee, mitä pitää jouluksi tehdä? Kuka asettaa minulle vaatimuksia?

Se olin minä itse. Minä itse stressasin itseäni. Sitten päätin, etten minä halua itseäni rääkätä. No, eihän se ihan yks kaks käy. Sitä pitää takoa paksuun kalloon vähän useammin.
Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa 29 vuoteen täyspäiväisessä työssä näin joulun alla. Siispä olen päättänyt, että kaikki jouluvalmistelut, mitä teen, teen ne nautiskellen. Pyrin nauttimaan näistä valmisteluista yhtä lailla kuin joulusta. Teen vähän kerrallaan keskittyen siihen mitä teen ja iloiten siitä. Otan pienempiä tavoitteita, enkä tehdessäni mieti jo seuraavaa askaretta vaan keskityn tekemiseen. Se on ihanaa.
Suuri apu on siinä, että jo vuosia sitten hoksasin tehdä ajoissa aikataulutuksen jouluvalmisteluista. Laitoin ihan kalenteriin, mikä asia tehdään minäkin päivänä. Sellaiset asiat, jotkä pitää tehdä tiettynä päivänä, laitan kalenteriin ensin. Sitten ripottelen muut hommat väljästi omille päivilleen. Jos sitten tuleekin tehtyä jotakin eri järjestyksessä, niin se ei haittaa. Mieli pysyy rauhallisempana, kun kalenterista näkee, että kaiken olennaisen ehtii tehdä hyvissä ajoin.