Täänään osa 11

[Riitta-mummi]

Hei, sehän oli kuin suoraan legendoista joissa Jeesus ilmestyy milloin missäkin muodossa milloin minkäkinlaisille ihmisille. "Kun minun oli nälkä..."
Antava saa.

[Pirska]

Olin aika surullinen, masentunut, peloissani, pahoillani paljosta, ja hyräilin itsekseni sitä: Suo, että näkisin tien taivaaseen, ja yritin uskoa, että se voi peittyä "tuskaan, murheeseen" ja voin silti olla levollinen. Jumala tietää, mitä Hän tekee, tai sallii tapahtuvaksi.  Aina.

Ovikello soi, ja koska se on aika ihmeellistä - jonkun on täytynyt avata omalla summerillaan rapun ovi - siellä oli nainen tai tyttö, minua vähän nuorempi. Hän myi jotakin ja selitin ettei ole rahaa. Yritin kaikka mahdollisia osaamiani kieliä, mutta vihdoin käsitin että hän oli - kuuro. Kuuromykkä. Ja ilmeisesti ihan palelluksissa. Koska en saanut kaupanteosta tolkkua pyysin peremmälle, ja hän nappasi heti suuhunsa  jotain rusinapähkinämantelipurkistani pöydältä.  Salaa.  Tajusin että tuohan on nälissään kuin mikä.  Kysyin haluaako hän teetä, keitin itselleni --- hän söi kaiken mitä löysin kaapista ja hotkien - ja minä manasin ettei ollut kunnon voileipätarpeita. Kolme kupillista teetä ja omituinen sanaton yhteisymmärrys.

Kolikoista löytyi yhden puuhökötyksen hinta, aika hauskan. Ajattelin joululahjaksi mutta en taida raatsia antaa. Oloni oli koko ajan täysin levollinen, en pelännyt että hän tekee mitään jekkua...  tai etten saa häntä ulos...sitä ihmettelen.   Hän tuli minulle sopivasti, kuin lohduttamaan. Juotuaan kolmannen kupillisen teetä hän ensin kätteli, lopulta halasi ja lähti jatkamaan kierrostaan. Yleensä kai pelätään että siitäpä sait nyt maanvaivan, mutta nyt se ei merkinnyt mitään. Minä  kuulen. Voin rukoilla laulamalla rakasta virttä.

Sait pitää enkeliä vieraanasi. Upeaa!

[meme]

Siunausta arjen enkelille

[AKUANKKA313]

Heräsin tänään herätyskellon soidessa kl 24 ja  pesin hiukset, laitoin pikkujoulumeikin, lähdin töihin kun luulin kellon olevan 6.45.
Luulin, että olin vain pikkasen etuajassa ja jäin odottelemaan ovien aukeistumista kunnes
kysäsin vastaantulevalta mieheltä kellon aikaa. Ja kello oli suureksi ylllätykseksi 01

[Leena]

Heräsin tänään herätyskellon soidessa kl 24 ja  pesin hiukset, laitoin pikkujoulumeikin, lähdin töihin kun luulin kellon olevan 6.45.
Luulin, että olin vain pikkasen etuajassa ja jäin odottelemaan ovien aukeistumista kunnes
kysäsin vastaantulevalta mieheltä kellon aikaa. Ja kello oli suureksi ylllätykseksi 01

Minä menin kerran lukion kolmannella näihin aikoihin talvea kouluun vähän samalla tavoin... neljältä...   meiltä pääsi lähtemään niin ettei muut heränneet, ja jollain lailla en osannut ihmetellä, miksi naulakko on täynnä takkeja, kunhan otin omani ja puin päälle.    Koulun kello selitti sitten sen  mitä olin kyllä matkalla ihmetellyt että oonko minä kertakaikkisen myöhässä ja miksei mutsikaan huomannut että nukun ja herättäny, kun kadut oli aivan tyhjät... aattelin epämääräisesti että no kaikki on menneet jo töihin ja kouluihin... olin laittanu kanssa herätyskellon soittamaan omaperäiseen aikaan, eli kolmelta.

Rannekello minulla oli. Katsoin sitä sillä hetkellä ensimmäistä kertaa kun aloin ajatella että eeei... ei tää ole totta... ei tämmöstä tapahdu....

[Pena]

Tyttäreni törmäsi kerran hädissään alakertaan selittäen itku kurkussa, että myöhästyy koulusta eikä kerkiä edes aamupalaa syödä. Kello oli kahdeksan illalla. Tyttöraasu oli kadottanut ajantajun tavallista pidemmillä iltapäivätorkuilla.

[Leena]

Oletteko ikinä tutkineet itseänne --- siis sillä tavalla, ettei mikään ole iskeä tärskäyttänyt omatuntoon niin että se on just heti jonkun parsittava kokoon eli sillä minuutilla (ainakin melkein) on pakko vuodatella se jollekin papille ja... siis...
vaan sellaista menoa, joka on arkea ja neutraalia. Voi Taivas auta. Luulisi että väsymys jollain tavoin siinä hellittäisi, niin että homma menisi helpommin?

Kaikenlaista. Ei kannata kuulkaa kuvitella.

Sanalla sanoen se menee näin: Mutta enhän minä ole yhtään sen pahempi kuin toisekaan.  Itse asiassa... täältähän löytyy pinosta ketju jossa minä olen kyllä vähäsen parempi kuin toiset... mitäs  varten minä   

Seuraavana päivänä se alkaa sitten askartelun lomassa kiertää mielessä. Pahempi kuin toisetkaan... pahempi kuin toisetkaan...
No todella. Jos minua ei mikään muu kiinnosta niin siinä tapauksessa ei kannattaisikaan jatkaa.  Eli minä vertailen koko ajan sittenkin itseäni toisiin, hieman huolestuneena - no - tuon epilepsian tähden sen minä jotenkin käsitän ja se hyväksytään, on lupa etsiä onko sellaisia ketjuja,  mutta silti- ai että enhän minä sen kummempi ole kuin kukaan toinen.  No, oliko se päivän uutinen? 
Tietysti se on niin.. en minä ole muita kummempi... mitäs ne muut tähän kuuluvat?.  Pitikö minun näiden avulla katsoa olisiko minua kenties kutsuttu tekemään parannusta? Ai - ettei löydy mitään aihetta sellaiselle. Se olisi jo päivän uutinen.

Seuraavista ketjuista saattaa löytyä jotakin jossa ei tarvitse hävetä vielä tätäkin.   Ei sillä taivaspaikkaa osteta... mutta jotta toisilla olisi vähän helpompaa minun kanssa... ja kun maailmassa riittää paikattavaa niin katsottaisiinko montako reikää ohitettiin... tai jotain...

[AKUANKKA313]

Tervehdys:)
Väsyneenä sattuu kaikenlaista, jopa samantyyppisiä mokia kuin dementikoilla.
Kun kävin Helsingin Seurakuntayhtymässä ke kl 01 aamulla, olin tiistai-iltana
ollut 45min spinning-tunnilla ja jatkanut keskivartalotreenillä ja joogalla.
Se selittää varmaan miksi kelloon tuli laitettua väärä aika.
Joku alitajuinen vietti pistää urheilemaan ja ostamaan nättejä vaatteita, meikkaamaan...
Ei se ole tärkeintä mitä tekee, vaan se mitä tekeminen tekee sinulle!!!!

Todellisuuskin voi olla joskus tarua ihmeellisempää, en vielä paljasta missä asiassa minulla.
Omassa itsessään olevan pahuuden tunnistaminenkin on jo hyvyyttä!!

[Leena]

Kiitos AkuAnkka.

[AKUANKKA313]

Akulla sattuu ja tapahtuu tavallista enemmän ja yritys on kova.
Monta tarinaa yhteen ihmiselämään riittää jos jonkinlaista.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokainen ihminen on tärkeä.

Joulutontut ovat jo liikkeellä kiireisemmillään paketteja kuskaamassa.
Kohta on joulu jo ohi.

[Antti Juhani]

Tänään näin saukon. Ensi kerran. Kaveri vierelläni sanoi sen olevan vielä poikasen. Ei osannut pelätäkään, me lähdimme siitä sitten pois. Jäällä oli matkaa 20-30m. Kiva oli nähdä harvinainen eläin. Keskellä kaupunkia olevalla virralla. Ihmeellistä.

[Riitta-mummi]

Antti Juhanille onnittelut hienosta villistä saukosta. Minä olen nähnyt vain Korkeasaaressa. Kasiniemessä niitä on myös, mutta me emme juuri käy mökillä talvisin. Siellä ne virralla kosken alapuolella majailee, mutta liukuvat lumisia ojanpohjia myöten aina mökillemme asti. Ovat sukulaismiehet nähneet jälkiään.

Meillä pörrää iso joulukärpänen. Se ei liene harvinaisuus.

[myyrä]

Tuohon joelle niitä myös ilmestyy talvisin.

[myyrä]

Jo pari viikkoa tuloaan tehnyt flunssa iski nyt sitten päälle ja nosti kuumeenkin noin 38:aan. Hyvä että viimeinkin tuli niin ei tarvitse pähkäillä onko tässä sairas vai ei.

[Atanasia]

Ihan selvä joulustressiflunssa 
jonka ainoa lääke on joulunohitus eli arkipäivä 27.12.