Jännä juttu tämä seksuaalisuusteema. Mietin pitkään, että kirjoitanko vai enkö, kun pelottaa, että loukkaan tällä muita. Mutta sanonpa kuiteskin oman mielipiteeni. Siis antakaa anteeksi, jos loukkaan, (niinkuin varmaan teenkin) mutta kun niin pitkään seurasin tätä keskustelua, niin ei malta olla kirjoittamatta.
Itse olen miettinyt juuri päivastoin. Olen miettinyt, että jos kirkko sallii samaa sukupuolta olevat suhteet, niin siirryn jonkun muun seurakunnan jäseneksi. Alkuun olin vahvasti sitä mieltä, mutta nykyisin olen miettinyt, että ehkä se lopullinen raja menee lapsissa. Kunhan lapsia ei sekoiteta kirkon seksuaalisuusoppiin (samaa sukupuolta...) niin saatanpa pysyä jäsenenä. Itse olen sitä mieltä, että olisi paras, kun kirkko ei pitäisi homoseksuaalisuutta niin pahana syntinä. Parisuhteen laillistamista en itse toivoisi. Ihanteellisin suhde olisi mies-nainen, mutta todellisuus on eri. Itse menisin siihen asti, että toivoisin että kirkko on tukemassa ihmisiä joita asia koskee ja rukoiltaisiin heidän puolestaan ja semmoista. Eli hyväksyttäisiin heidät. Ei se kuiteskaan minkään valtakunnan rikos ole. Mutta en laillistaisi suhdetta kirkon tasolla. Valtio on taas asia erikseen ja siinä on tehty enemmistön päätös ja kirkon oppeja ei pitäisi siihen sekoittaa ja siten hyväksyn valtion laillistamat suhteet. Jos siihen asti mennään, että kirkko vihkii samaa sukupuolta olevia pareja, niin sitten mietin minäkin luterilaisen kirkon jäsenyyttä.
Ja vielä kerran anteeksi, jos tämä loukkaa jotakuta, erityisesti sinua Hölkänen. Minua ehkä harmittaa jälkikäteen, että kirjoitin ajatukseni tänne, mutta kun aloitin, niin teinpä loppuun asti. Tarkoitukseni ei ole loukata, vaikka tiedän, että niin juuri teen.
