Jaaha, ei siihen sitten mennytkään kuin tämä päivä jotenkin tarkoin. Piti viedä roskikset; tuossahan nuo ovat. Olkoot. NYT minä tunnen Dietrich Bonhoefferin. Mitä minä tonttu menin ja kirjoitin..., no olkoon. Minä teen uuden. Kunnollisen. Kumma kuinka toisesta kirjoittaessaan oppii tuntemaan itseään. Kai tätä hommaa oppiikin. Ei tarvitse kirjoittaa itsestään, vaikka vähän ajattelisi. Voi Leenaa. Leenaa surettaa nyt, sillä ei tarvita ääriolosuhteita kertomaan millainen on... pahalainen. Ei olisi tainnut tulla natsin uhria, natsi, minä pelkään.

Pelottavinta onkin sijoittaa itsensä johonkin ja kysyä: Kuinka sinun olisi käynyt tuossa tilanteessa? Sen näkee pienemmissäkin valinnoissa. Kärsimys ei ole vaarallista, mutta synti on, ja onhan se vähän ikävää nähdä koko elämänsä...

no niin. Kyllä minä vähän arvelen, että Jumala antoi tämän kirjan (siis, nämä kaksi hyllymetrillistä kirjoja) käteen, ihan kuin Lutherin teokset annettiin Bonhoefferin käteen. Suuret miehet eivät kai ikinä huomaa olevansa suuria, eihän hänkään,. Mutta se oli hänelle niin yksi lysti, kunhan Jumala ympäröi hänet. Minä löysin hurjasti kaikkea uutta, kun ei ollut viittä ihmistä neuvomassa ja häiritsemässä minua.
Vaikka olen minä miettinytkin. Tässä olisi kyllä mitä leimallisin körtti. Katumus ja kiitollisuus on se tie jota tullaan Jumalan luo, sillä terveet eivät tarvitse parantajaa vaan sairaat...
katumus on koko mielen kääntymistä Parantajan puoleen... ja kiitollisuus varmin keino häätää katkeruus vielä lisäksi. Voi miten minä olen hyvilläni. Niin moni asia on loksahdellut kohdalleen. Hyvin käytetty päivä... kiitos, Jumala. Aika monta riviä tein kirjaimia, Isä. Kiitos kirjoista ja kiitos lukutaidosta ja kirjoitustaidosta, muistuta että minä kirjoitan Rosalle joulukirjeen... kiitos Rosasta, on niin kiva kirjoittaa päiväntasaajalle pimeistä päivistä... se ei usko, Rosa... , kiitos katumuksesta ja kiitollisuudesta, kiitos siitä että on ollut vähän kärsimystä, muuten kyllä inhoaisin itseäni vielä syvemmin. Minä en kai ymmärtäisi mitään enkä ketään...nyt josklus tuntuu ettei tämä ihan pelkkää mielihyvän metsästystä ollut... tajuttomana en ehtinyt tehdä mitään pahaa... kiitos siitä syksyisestä, sen jälkeen kaikki on ollut vähän toisin.