Kirjoittaja Aihe: Pelko-elästyminen. Viha-vihastuminen.  (Luettu 12007 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10756
Vs: Pelko-elästyminen. Viha-vihastuminen.
« Vastaus #15 : 06.10.10 - klo:14:37 »
Olet tasan oikeassa. Pelon tunteen tehtävä on suojella vaarassa, ja ellei lasta opeta varomaan vaikka nyt kyykäärmettä niin eihän hän sitä opi pelkäämään vaan tempaisee pyrstöstä jos ennättää. Ja sama todella koskee myös emotionaalisia vaaratilanteita.
Mitä tuohon Jumalan pelkäämiseen tulee, niin useimmitenhan juuri noin tehdään, selitetään että eijeijei mitä pelätä... kiltti setä... kunnioittaa tulee...  kun se tuntuu vähän kuin pahalta - että ihan peljätä. Niin kai se kuitenkin oikein käännettynä on.  

Kun aloittelin analyysiani, totesi analyytikko kuivakkaasti että neljäs käsky on jokseenkin turha - ihminen kun kunnioittaa vanhempiaan hamaan hautaan ... no, hän tarkoitti sitä että on näiden haluihin, toiveisiin, tarpeisiin, esimerkiksi tyydyttämättömään kunnianhimoon sidottu usein epätoivoon asti, ja onpa tuo nähty omalla ja sittemmin omien potilaiden, ystävienkin kohdalla... . Itselleni käsky "pelätä" Jumalaa kuuluu samaan sarjaan, itse kyllä nimen omaan pelkään, joskus olen rakastanut ja pelännyt päällekkäin ilman mitään ongelmaa niiden yhteensovittamisessa, enpä tiedä tuosta rakastamisesta enää.  Pelkään kyllä.  Eli mielestäni siinä toistetaan jotakin ihmisen aika arkaaista peruskokemusta, joka on sellaisenaan tosi.

Herttaistahan se on jos voi "rakastaa ja kunnioittaa" ja jotenkin omalle ajallemmekin soveliaampaa ja siistimpää...kukas sitä hyvääjumalaa nyt herrajjesta pelkäämään...   Itse en ole ikinä kokenut noin. Eikä käsketäkään.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: Pelko-elästyminen. Viha-vihastuminen.
« Vastaus #16 : 06.10.10 - klo:16:46 »
Mitä teologit sanovat Jumalan pelkäämisestä? Miten monella tapaa tämä termi voidaan kääntää alkukielestä?
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 17316
Vs: Pelko-elästyminen. Viha-vihastuminen.
« Vastaus #17 : 06.10.10 - klo:17:02 »
Murrosikäisten kovien jätkien kanssa äheltäessä on pelon ja vihan yhteys tullut selväksi. Yritetään näyttää vihaiselta, jotta pienemmät pelkäisivät. Samalla pelätään, että pelkääjät kehittävät itsessään niin paljon vihaa, että käyvät yllättäen joukolla kimppuun ja päihittävät. Siinä on opettajan pikemminkin yritettävä luoda turvallisuutta luokkahuoneeseen kuin erehdyttävä itse pelottelemaan. Joskus onnistuu paremmin, joskus ei yhtään.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Pelko-elästyminen. Viha-vihastuminen.
« Vastaus #18 : 06.10.10 - klo:17:06 »
Murrosikäiset yrittävät tosiaan vaikuttaa kovilta mutta ovat tiukille joutessaan yllättävän hauraita. Sitäpaitsi; poikalapsi on tyhmimmillään elinkaarensa vaiheessa jossa ikä on välillä 17-25 jolloin testosteronin liikatuotanto nousee tasolle joka estää aivotoiminnan.  Sen jälkeen ne alkavat pikkuhiljaa rauhoittumaan.  Kovan kuoren alla piilottelee kuitenkin pelkäävä lapsi.
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10756
Vs: Pelko-elästyminen. Viha-vihastuminen.
« Vastaus #19 : 06.10.10 - klo:18:10 »
Yritin erottaa sellaisen syntymäsäikkyjen pelon, arkailun ja käyttäytymismallien mukaan käyttäytymisen joka on enemmän tätä: ei sovi sanoa, ollaanpa nätisti. Meillä näennäisesti rohkeilla, vilkkailla ihmisillä on monasti näistä ja arkuudestakin kysymys.
Viha on minusta jotain aivan muuta.
Leena ei kerro mitään vaikka se olisi muussa kuin lääkärintyössä kuultua... se vain laajeni siten... vaikka tässä taisi kyllä olla kysymys siitä että Leena harrastaa teemaa...

Mutta itse aiheesta: Joskus vilkkaus ja spontaanius on olennainen piirre ihmistä HUOLIMATTA siitä että hän myös jännittää ja on aika arka. Se vilkkaus tulee vain kuin läpi, se on siinä määrin voimakas piirre, että kun ihminen kääntää selkänsä itselleen niin siinä hän jo on ja juttelee ... eli hetki valvomattomuutta ja taas mentiin... mutta tällaiset kyllä on helpohkoa myös vaientaa ja pelästyttää, ja loukata syvästikin, sillä ihminen on tällöin vähän kuin vereslihalla kuitenkin.  Ei siihen liity automaattisesti vihaa, todellakaan.  

Joskus ihminen alkaa höpöttää ollessaan hämmentynyt - siis, vastaavasti, kun toinen menee ns. kipsiin ja on ihan vaiti, eikä hämmennykseenkään liity automaattisesti vihaa, ei edes pelästymistä.  

 Joku alkaa nauraa hämmentyessään, ja se on ehkä hankalinta. Itselläni on hieman tätä vikaa, olin kerran aivan hirveän nolo, kun päivystin terveyskeskuksessa, ja yhtäkkiä vain väsyneenä en saanut päähäni suomen kielellä, mikä on bronchus, siis keuhkoputki. Meillä käytettiin vielä tuota latinan sotkua koulutuksessa niin, että se varmaan unohtuu viimeiseksi jos alzheimerin tauti iskee... hirveää... minä nauraa kätkätän, potilas on siinä keuhkoputkentulehduksessa ja minä vain en osaa selittää sitä meidän yhteisellä äidinkielellämme-  Olin tosissani vain hämmentynyt siitä, etten muista niin tuttua sanaa, ja se purkautui nauruna.  Oli äkkiä muitakin affekteja paikalla, saatte uskoa, mutta jotenkin siitä selvittiin...
« Viimeksi muokattu: 06.10.10 - klo:18:22 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10756
Vs: Pelko-elästyminen. Viha-vihastuminen.
« Vastaus #20 : 06.10.10 - klo:18:17 »
Pirskako kysyi kuinka teologit kääntävät tuon "peljätä", tavoitin yhden, mutta hän ei ole vars.kielinaisia, vaan lähestyy tätä vähän omasta viitekehyksestään: Hän sanoo että kunnioittaa.  Toivoisin juuri samaa: Kuinka ja miten monin tavoin ja mistä se on päätynyt Raamattuun juuri tässä merkityksessä sillä pelko on kuitenkin hieman muuta kuin kunnioitus, sillä jos sen ns "oikea" käännösasu olisi kunnioittaa, se myös olisi siellä nyt niin.  Tämä teologi puhui enemmän merkityssisällöistä, ja siitä kuinka hän sen tulkitsisi, käsitin.

Siellä käytetään kehoitusta "kunnioittaa" erikseen, esimerkiksi neljännen käskyn yhteydessä.
« Viimeksi muokattu: 06.10.10 - klo:18:23 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Atanasia

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2189
Vs: Pelko-elästyminen. Viha-vihastuminen.
« Vastaus #21 : 06.10.10 - klo:18:56 »
Niinpä niin, kunnioittaa-sanallakin on useampi vivahde.

Voi esim. kunnioittaa = arvostaa. Jotain hienoa ihmistä ja vaikkapa hänen saavutuksiaan.

Jumalan kunnioittaminen on muuta, enemmän sitä pelkäämistä.
Luonnonkatastrofejakin  tietyllä tavalla "kunnioitetaan" niiden mahti myönnetään ja ollaan hiljaa niiden edessä.
Se on pelon ja kunioituksen sekoitus.

 :102:

Herra armahda.

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: Pelko-elästyminen. Viha-vihastuminen.
« Vastaus #22 : 06.10.10 - klo:19:16 »
 Itse olen ajatellut Jumalan pelkäämisellä ei niinkään hysteeristä vauhkoilua vaan paremminkin jotain pyhää kunnioitusta.


SV 186

1. Ilmoita, Herra, sun kunnias, voimas,
tulla jo sun valtakuntasi suo.
Johdata kansamme armosi tuntoon,
sun pyhä pelkosi mielihin luo.
Siunaustas me nyt pyydämme sulta,
anna sä meille sun Henkesi tulta.

Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10756
Vs: Pelko-elästyminen. Viha-vihastuminen.
« Vastaus #23 : 06.10.10 - klo:19:17 »
Varmaan voi noinkin ajatella kuin Atanasia kirjoitti,  ja hyvä on jos voi.  Itse olen aina pelännyt, ja kunnioitus on sitten liittynyt juuri vaikka nyt arvostettavaan, johon ei liittynyt yhtään mitään syytä pelätä, johonkin joka herätti sen arvostuksen tunteen omalla toiminnallaan mutta oli turvallinen ja jollakin tapaa ennakoitavissa. Jumalaa en voi sellaisena pitää.  Itselläni raja taitaa kulkea jokseenkin tuossa, karkeasti.  Jumalaa en voi ennakoida, siksi pelkään.  Mutta kuka mitenkin.

  Itse toivoisin kyllä ihan kielimiehiä ja naisia sanomaan kuinka se sitten on juuri pelko-sanan johdannaisena, sillä kyllä kyseessä on eri affekti.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 28201
Vs: Pelko-elästyminen. Viha-vihastuminen.
« Vastaus #24 : 07.10.10 - klo:16:47 »
Sitten jotain vihastumisesta.
Minä vihastun monta kertaa päivässä. Alkaa keittää kun Lahden Radiossa on niin t y h y m i ä toimittajia. Yleisönosaton näppiksessä on aivan p ö n t t ö j ä kirjoittajia. Hankkikaa elämä!
 Matti ei vielä kolmannellakaan sanomalla ymmärrä tarkoitustani, tai ei kuuntele.
 Koirat juoksee kukkapenkissäni, naapuri heitteli kivillä Bassoa. Kun pyykit oli ulkona kuivamassa naapuri poltti lastulevyjä kiukaassaan. Ym, ym.

Elämä vihastumisien kanssa on sitä o i k e a a elämää. Ja kuka ei tätä huumoriksi ymmärrä, olen vihastunut!!! :021:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10756
Vs: Pelko-elästyminen. Viha-vihastuminen.
« Vastaus #25 : 08.10.10 - klo:08:06 »
Minä luulisin, että sekin on sinun vilkkauttasi, ja perustemperamenttisi nopeutta. Temperamentin käsitteeseenhän Keltikangas liittää kaikenlaista joka olisi ehkä luonteenpiirre tai jopa ongelma kuten "ujous" tai "taipumus pahottaa mielensä", no miksei, mutta pitkään  sitä on käytetty vain ihmisen "sisäisen tempomerkinnän" kuvaamisessa.  Ärtyminen ja suutahtaminen ei kai ole mitään kauheaa, äkkiä ne taitavat mennä sitten ohikin.  Ne ovat suuremmissa vaikeuksissa jotka suuttuvat vaikka harvemminkin mutta murjottavat sitten lopun elämäänsä,  luulen.  Tunne-elämän "kastrointi" siksi että vaikka nyt kristittynä ei saisi kokea jotakin tunnetta on tietenkin mahdollinen yritys, mikäs siinä, mutta onnistuessaan poikii oireita.
« Viimeksi muokattu: 08.10.10 - klo:08:10 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 28201
Vs: Pelko-elästyminen. Viha-vihastuminen.
« Vastaus #26 : 08.10.10 - klo:08:21 »
Minulla oli se Keltikangas-Järvisen Tunne itsesi suomalainen, mutta lainasin sen tyttärentyttärelle n. 3-4 v. sitten. Taidampa pyytää lainan takaisin.

Se ei oikein mennyt minun kaaliin että ujot, hiljaiset ja hämäläiset ovat temperamentikkaita. Eli kaikilla on temperamentti. Nyt luin lehdestä Keltikangas-J:ltä että myös ujot, hiljaiset ja hämäläiset ovat myös sosiaalisia.

Meille vanhoille on jäänyt käsitys temperamentista ja sosiaalisuudesta  vain eläväisten immeisten yksinoikeutena. Aina oppii uutta kun uteliaana tutkii elämää.

Leena teki oikean diagnoosin .

Tulin myös huomaamaan että aivan ikiomikseni luulemani piirteet ovatkin karjalaisten yleisiä ominaispiirteitä.  Kts. Dila.fi piispa K.Toiviaisen I luento.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vaivattu sielu

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 612
Vs: Pelko-elästyminen. Viha-vihastuminen.
« Vastaus #27 : 08.10.10 - klo:19:31 »
Jesu! Sana elämän! Tule meidän keskellemme. Istu pöydällemme tänn': Palamaan saat' sydämemme. Voimaa sielum' tuta salli, Sinun weres nesteest kalliist'.

2. Tiedät, mitä varten me Sinun edessäs täs' makaamm': Nälkään kuolee sielumme, Armoo kerjäämäst' jos lakkaam': Suumme haavas lähtehille Asetamme auvenneille.

6. Armos tuulta sydämiin Lainaa wirvoituseksemme. Liit, meit kansas likemmin. Ole kallis mielisämme. Yhdist' meit' myös keskenämme, Ynnä tykös huutaaksemme.

(Tulkinnallisesti tietyin varauksin: Sionin Wirret. Ruotsista Suomeksi käätyt. Neljäs Ylöspano. Helsingforsisa ja Turusa 1836. Präntätty J E. Frenckellin ja Pojan tykönä)
-----------
(kirjahyllystäni; Katri Taanilan perintöä)



Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 28201
Vs: Pelko-elästyminen. Viha-vihastuminen.
« Vastaus #28 : 10.10.10 - klo:17:08 »
Tämän päivän evankeliumitekstinä oli Markuksen kertomus halvautuneesta miehestä joka laskettiin katon kautta taloon jossa Jeesus oli.

Saarnan pitänyt pappi lähti ensin puhumaan peloista. Alkoi siitä että halvatun kaverit eivät pelänneet rikkoa talon kattoa kun kaveri piti saada Jeesuksen luo.
 Sitten pappi kyseli mitä me ihmiset pelkäämme. Lasten pelot ovat ukkosenpelkoa, pimeän pelkoa tms. Niihin vanhempien läheisyys tai pieni valon tuikkukin usein auttaa ja rauhoittaa.
Mitä aikuiset pelkäävät? Työttömyyttä, yksinäisyyttä, arvostelua.
Pappi itse pelkää uskon kadottamista. Mitä olisikaan elämä ilman uskoa. Merkityksetöntä, näköalatonta, rakkaudetonta.

Sitten tuli vihasta , fariseusten vihasta kun Jeesus antoi miehelle synnit anteeksi. He tiesivät ettei syntejä anna anteeksi kuin yksin Jumala. Siitä vihan malja Jeesusta kohtaan yhä täyttyi. Mutta hän ei pelännyt tehdä näitä tekojaan, Hän joka tiesi joutuvansa kaikkien ihmisten syntien sovittajaksi ei pelännyt.
...
Odotin että tuleeko selitystä lauseeseen Rakkaudessa ei ole pelkoa. Ei tullut.
Tarkoittaneeko marttyyriyttä?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa tosikkoko

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 860
Vs: Pelko-elästyminen. Viha-vihastuminen.
« Vastaus #29 : 15.10.10 - klo:16:06 »
Joskus tuli vastaan tämä:
http://www.sro.fi/radio/radioluennot/2003/2003_rm_viha2.htm
jossa mm: Kristittyjen keskuudessa pelätään raivoa, loukkaannutaan ylen määrin, mutta ei suututa.