ÖLuin vasta nyt. Oho. Mutta ehkä tämä voisi siunata nminuakin - ei avioliittoon, muuten vaan - siunaus kun ei oikeastaan kuuluisi syntymävikaisille. Perisynti on eri asia, luonnollisesti.
Minusta me olemme piilevine tai näkyvine vikoinemme tai puutteinemme samanarvoisia Jumalan lapsia, jotka elävät armon odotuksessa luottaen Kristuksen pelastutyöhön.
SV261
1. Nyt ylös, sieluni,
nous' ylös mullast' tästä!
Käy jalkain juureen Jumalan ja Karitsan.
Ja vaikk' ei silmäni
valoa Herran kestä,
niin kuitenkin sä riemuiten käy laulamaan.
Iäiseen iloon
ja juhlaan jaloon
oot Karitsan sä suuriin häihin kutsuttu.
Taivahan kunnia
on Herran armosta
sun osasi, sun perintös ja tavaras.
Siis riemuitse ja ajattele autuuttas.
2. Ah, kun mä kerran saan
herätä kuvanansa
ja kirkastetuin silmin nähdä Jumalan.
Ei sitten milloinkaan
oo sielu janoissansa,
kun häissä valmis morsian on Karitsan.
Saan kruunun siellä
ja puvun vielä,
tuon pyhäin vaatteen, Kristuksen vanhurskauden.
Mun syntisyyteni
syyn kyyneleihini,
saan siellä vaihtaa kunniaan ja pyhyyteen
ja kyyneleeni kiitosvirteen iäiseen.
3. Kun täällä puolittain
silmillä hämärillä
jo Herraa kaukaa katsellessa ilon saa,
kun taivaan ihanain
äänien sävelillä
jo täällä voimaa on-
oi aikaa tulevaa.
Hetkistä, joita
niin ihanoita
saan täällä viettää, loistaa Herran suloisuus.
Vaan kun mä muistelen
autuutta pyhien,
joidenka suusta soipi siellä virsi uus,
niin aivan maahan painaa taivaan ihanuus.
4. Siell' kaunis kannel soi,
he veisaa virttä uutta,
ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.
Ei ääneen täällä voi
sen saada ihanuutta,
kuitenkin veisailen kiitosta Herralle.
Hän verellänsä
ja hengellänsä
myös minut Jumalalle lunastanut on.
Kunnia, kirkkaus,
voima ja ylistys
sun, Herra, iankaikkisesti olkohon
ja taivas, maa ja meri amen sanokoon!
Johan Kahl
Sävel Kalannista
