Ymmärtänenkö väärin, kun olen lukevinani näistä kannanotoista, että mielestänne avioliitolla ja avoliitolla ei ole mitään eroa. Ovathan ne lähentyeet toisiaan sikäli, että enää avoparit eivät voi luistaa määrätyistä velvollisuuksista (aikanaan verotus) kuten ennen ja taas avioero on tehty melkeinpä yhtä helpoksi kuin avoero.
Ero on, ja hyvä niin. Mielestäni tämä ero pitäisi säilyttää. Ihmisillä on oltava oikeus asua yhdessä myös ilman avioliittoon liittyviä juridisia sitoumuksia. Asiassa on tosin tiettyjä ongelmia mm. sosiaalietuuksien suhteen, ja yhteinen lapsi hankaloittaa asiaa. Avoliitosta avoliittolaisille aiheutuvat ongelmat eivät kuitenkaan ole mielestäni sillä tavalla vakava ongelma, että niiden takia pitäisi ryhtyä suuriin lainsäädännöllisiin operaatioihin. Kyseessähän on näet yksilöiden vapaasti valitsema tilanne. Yhteiskunta tarjoaa hyväksi havaitun, nopean ja edullisen vaihtoehdon, avioliiton, ja sen lisäksi nykyisin myös rekisteröidyn parisuhteen.
Tiedän, että yksinkertaistan asioita ja että päättäjien ja virkamiesten piirissä näkemykseni ei välttämättä nauti laajaa kannatusta. Toisenlaisia näkemyksiä löytynee avoliittolaistenkin joukosta.
Joillekin vakiintuneessa avoliitossa eläville pariskunnille olen suositellut ja suosittelen edelleen avioitumista. Avioliitto on hyvä yhteiskunnallinen instituutio. Siinä esiintyvät ongelmat ovat harvoin sellaisia, jotka johtuvat nimenomaan parisuhteen juridisesta muodosta. Ja mitä esimerkiksi eroamisen vaikeuteen tulee, niin avioeron vaikeudet ovat muualla kuin juridisissa kiemuroissa. Tämän tiedän varmasti, sillä ajoin 70-luvulla raastuvanoikeudessa oman avioeroni paitsi omasta puolestani myös vaimon valtuuttamana asiamiehenä. Oli se kyllä varsinainen kokemus... Todistajilta varmistettiin kiertelevin sanankääntein, että avioparin kesken ei ollut tapahtunut yhdeksi lihaksi tulemista asumuseron aikana. Muistelen hämärästi, että olisin sen kokemuksen nojalla saanut yliopistossa helpostusta jostain puheopin kokoustekniikkakurssista, olisiko siihen kuulunut yhden oikeuden istunnon seuraaminen tai jotain sellaista.
Mt
