Olen yhdessä helsinkiläisessä paikallistoimikunnassa, joka vastaa rekisteröidyn yhdistyksen hallitusta. Koska paikallisosasto ei ole rekisteröity yhdistys, asioiden hoito on epäbyrokraattista. Lähinnä on kyse alueella järjestettävien kirkkopyhien ja seurojen sovittamisesta niin, että kirkkopyhiin löytyy saarnaajat eivätkä tilaisuudet kasaudu samoihin ajankohtiin. Isossa kaupungissa muutamat vuosittaiset palaverit ovat osoittautuneet hyödyllisiksi. Tungosta toimikuntaan ei ole, itsekin sain sinne aikanaan komennuksen. Koetin luikerrella irti toteamalla, että minäpä en ole Herättäjä-Yhdistyksen jäsen, mutta luvattiin, että jäsenmaksulappu tulee postissa eikä hommasta aiheudu stressiä. Näin myös tapahtui.
Pääkaupunkiseudulla ei ole kovin paljon kotiseuroja. Muualla Suomessa tilanne on varmaan hyvin erilainen.
Ja varmuuden vuoksi totean, että Pirskan lähtökohta on se oikea. Seurojen järjestäminen on asian ydin, ei se, miten asia organisoidaan. Seuroissa istuminen ja veisailu ei edellytä yhdistyksen jäsenyyttä, mutta yhdistys on tarpeen käytännön syistä. Ja käytännön syistä se tarvitsee myös jäseniä, jotta hommat hoituisivat. Mutta niitä hommia voi ja saa hoitaa, vaikka ei olisikaan jäsen.
Mt