Onkohan kukaan tutkinut Ruotsalaisen sanelemien kirjeiden lähteitä eli sitä, missä määrin niistä on löydettävissä fraaseja tai pidempiä sitaatteja hänen käyttämistään hartauskirjoista, Hunajanpisaroiden lisäksi esim. Wegeliuksen postillasta?
Täydennän vähän tekstiäni.
Jos on kiinnostunut Paavo Ruotsalaisen ajan kansanmiesten ja -naisten ja erityisesti Ruotsalaisen itsensä uskonnollisen kielenkäytön kysymyksistä, kannattaa tutustua ainakin seuraaviin teksteihin:
Biblia, lähinnä vuoden 1776 laitosta vastaava teksti, kirjat ja niiden esipuheet.
Svebiliuksen katekismus.
Vuoden 1701 virsikirja, erityisesti sen tieto-osa, joka sisältää mm. katekismuksen ja rukouskirjan.
ja Ruotsalaisen osalta erityisesti
Wegeliuksen postilla (josta Ruotsalainen lienee saanut pietistiset vaikutteensa; mieluiten ensipainos 1747-49 tai 1836-38).
Wilcoxin Kallihit Hunajan-pisarat.
Näistä kun poimii mielenkiinnon kohteena olevat sanat tekstiyhteydessään, niin saa kiinnostavan aineiston merkityksen analysointia varten. Kannustukseksi vihjaan, että esim.
sisällinen-sanan löytää mm. Virsikirjan rukouskirja-osasta, siitä vaan lukemaan...
Lisäksi olisi hyvä tutustua ainakin jossain määrin suomalaiseen kansanuskoon, uskomustarinoihin ym., koska ne ovat olleet elävää perinnettä tuohon aikaan Savossa - olen kerännyt sieltä roppakaupalla uskomustarinoita vielä 1970-luvullakin.
Yksi ilmiselvä puute aineistossa on: kirkoissa pidetyt saarnat. Postillat ovat kirjallisia tuotteita, jotka on tehty pappien avuksi lähteitä käyttäen. Mutta mitä saarnastuolista todella puhuttiin, sitä ei ole helppo selvittää. Sama koskee katekismusopetusta ja kinkereitä.
Vanhan kirjasuomen ominaispiirteistä, kuten oikeinkirjoituksesta, saa tietoa
Virtuaalinen vanha kirjasuomi -sivustosta. Tuntumaa 1700-luvun lopun maalliseen kielenkäyttöön ja ajan yleistietoon saa
Suomenkielisistä Tieto-Sanomista.
Mietiskelyn kohteeksi voisi ottaa seuraavan kysymyksen:
Mitä tietäisin maailmasta, jos jätettäisiin pois se, mitä olen saanut tietää
- televisiosta
- radiosta
- internetistä
- sanoma- ja aikakauslehdistä
- kirjoista, pois lukien Raamattu, virsikirja ja katekismus
- koulusta
ja jos en olisi käynyt koskaan ulkomailla ja matkustanut kotipitäjän ulkopuolellekin vain pari kertaa vuodessa markkinoille.
Kun vielä lukee jonkin uudehkon historiantutkimuksen metodioppaan tai edes Renvallin Nykyajan historiantutkimus -kirjan vuodelta 1965, niin siitä se kirkkohistoriantutkimus pääsee hyvään vauhtiin!
Mt