Tosiasia on, että tutkimustoiminta, etenkin soveltava sellanen, on nykyään pitkälti yhteistyötä. Mutta tutkijakouluissa kyllä tehdään aivan omista lähtökohdista väitöskirjoja. Vertaistukea, assareita ja proffia on tietysti tukena. Kyllä ne vaan on aika kevyitä - kevyitä nimenomaan tutkimuksen näkökulmasta - nuo 50-80-luvun väitöskirjat. Eikä syynä ole ao. kymmenluvuilla väitöskirjaa tehneiden osaamispuutteet vaan se, että nykyään pääsee hyvin laajasti tutustumaan tietolähteisiin.
Katinvillat. Minä pyysin dokumentaatiota, enpä taaskaan saanut kuin mutuilua. Kun useita tutkintoja on niin osaahan niiden tasoa itsekin verrata. Se on tietenkin totta, että tutkittua tietoa diskussiota varten on olemassa enemmän. Mutta kun se väitöskirja nyt on se tutkimuskoulutuksern opinnäytetyö, niin sillä tutkimuskoulutuksella tarkoitetaan muuta kuin sitä että kiskotaan nämä nyt kaikki läpi. Joka ikinen tietää, että oleellista nykyisin on yksiköiden välinen kilpailu. Siitä oltiin vapaita vielä neljännesvuosisatakin sitten. Huomattavasti vapaampia.
Tietysti se kysyy työtä - istumalihakset ovat kovilla - mitä muuta odotit, Vaivattu Sielu? Mutta avuista kaikki riippuu ja jo sen olen havainnut, miten paljon enemmän hoivataan jo graduntyekijöitä kuin ennen. Jos ne jäivät kesken, ne jäivät, sillä hyvä. Nyt kaiketi keskustellaan tekijälle lankeavasta vastuusta? Sitä on maailman helpointa seurata jos saa seurata useita tieteenaloja.
Se on kyllä ollut aina yhtä totta, että väikkä on suuresti ohjaajan meriitti myös! Hyvä ohjaus tietää laadukasta lopputulosta. Kelvoton kelvotonta. Mutta sen tiedän ettei omana aikanani olisi päässyt ainakaan ilman ekstraopponenttia jos olisi väitöstilaisuudessa kehdannut täräyttää ettei
ole aavistusta siitä miten on metodiikka valittu, hyvänen aika, älyä käteen!
No joo. Äidinisä kävi sen kansakoulun ja yritettiin kammeta lukioon, ikävöi kotiin niin että käveli kortteeristaan junan raiteita pitkin läpi yön takaisin kotiin - ettei olisi eksynyt. Eipä hennottu toistamiseen yrittää. Kävi sitten sen seminaarin, todettiin että osaapa laulaa, suoritti musiikinopettajan tutkinnon silloisessa konservatoriossa mikälie, päätyi ensin oppikoulun musiikinopettajaksi, toi ns Kodaly-metodiikan Suomeen Unkarista, oli itse kehittänyt täällä Kodaly-soittimia vastaavia instrumentteja, joita vertaili sitten, Kodaly -soittimet, lopetti uransa Kouluhallituksen musiikin ylitarkastajana ja musiikkineuvoksena. Lisäksi perusti kolme kuoroa, joista poikakuoro aikanaan vastasi Suomen Wiener Sängerknabenia, muun muassa edusti tätä maata ulkomailla. Ja siinä sivussa perusti Klemettiopiston, nykyään tunnetaan paremmin Oriveden Opistona, tarkoituksena kehittää juuri kansakoulun opettajien kuoronohjaus-. ja musiikinopetustaitoa, jotta musiikkikasvatus koko maassa kehittyisi. Perusti käytännössä nykyisen musiikkiopistoverkoston. Kymmenhenkisen perheen pää.
Kansakoulupohjalta.Kansakoulupohjalta. Moniko on tehnyt saman, miltään viiden väitöskirjan pohjalta?. Ei - minä en leuhki. Minä totean. Kuulin koko jutunkin vasta aikuisena koska se nyt oli jotakin mitä meillä tehtiin, opiskeltiin ja itseopiskeltiin ja väiteltiin ja kaikki tehtiin jotta mer olisimme onnellisia, ei kukaan puhunuty meriiteistä mitään, no, olihan se vähän omalaatuinen sakki - se vain oli itsestään selvää, että lauletaan kaikki kesät stemmoissa ja jos me serkukset emme pysty työhön niin suku huokaisee "no soittakoon sitten". Lahjakas näköjään menestyy oli kouluja vähän tai paljon. Lahjaton ei opi mitään vaikka vedettäisiin minkä mankelin läpi.
Tunnen niin typeriä lääkäreitä että itseäni púistattaa. Ja sama riivatun raskas putki on takana - miksei äly pelitä? Ei - minä en puhu itsestäni. Minulle tuo kaikki on herttaisen yhdentekevää. MInä kuljen ja kääntelen kiviä, koska jokaisen alta löytyy maailman rikkain maailma, koska en olisi onnellinen ellen opiskelisi, ja maailma on liian täynnä juttuja joista vain täytyy saada selvää... mitä minä sillä tiedolla teen millä tittelillä minut haudataan? En mitään!!!
Lopulta tämä kaikki on jotakin, joka on annettu lahjaksi, jos joskus se palvelee jotakin toista, siitä sopii kiittää... Jumalan edessä olen köyhä, kurja ja alaston, eikä kaikella tällä tee yhtään mitään. Ja vain Jumala on tärkeä. Vain se, että minut armahdetaan on tärkeää. Vain risti on tärkeä. 
