Ehkä menee jankuttamiseksi ja turhaksi siten, mutta:
- On mahdottoman vaikeaa ottaa kantaa ihmisten väliseen liittoon, avioliittoon nyt tietysti tällä kertaa, ja sen hyväksyttävyyteen Jumalan kasvojen edessä, kun koko ihmiskuva on myllertynyt: Ei siis ollutkaan "miestä" ja "naista" joiksi meidät piti luotaman -- pelkästään.
En voi, en voi enää peruuttaa sitä minkä tiedän. Vain uusi tieto siitä että kaikki se oli erehdystä, voi muuttaa asian.
- Itse koen lähinnä tulleeni pettyneeksi. Tähän ei ole vastannut - ei, on yksi, Seppos tuntui käsittävän, mitä itse nyt yritän sanoa, oikeammin kysyä. Yleisemmin koko jutusta vaiettiin.
Onko siis niin, että nämä ovat niitä jotka nyt siis sen suuren heränneiden joukon mukaan on tulkittava "avioliittoon kelpaamattomiksi" sillä käsite tunnetaan Raamatussa kyllä? Ei - minä en haasta riitaa, Vaivattu Sielu. Minä yritän ymmärtää. En ole provosoitunutkaan. Hämmennyksissäni kyllä.
Terveisiä erittäin hyvin hereilläolevalta perheeltäni. He olivat tuskastuneita koko ketjusta. "Vieläkö ihmiset - ja tämän näköisessä maailmassa, eikö todella ole muuta mietittävää".
Tämäkään ei ole provosoitumista, ei provokaatiota: Hyvin, hyvin vakavalla mielellä Leena kysyy: Tämäkö on se, jota Ihmisen Poika haluaa tietää palattuaan maan päälle. Olen lähinnä tyrmistynyt. Meillä on yksi kuvaus Viimeisestä Tuomiosta. Samoin kuin äitini joskus minun paasatessani "sydämen antamisesta Jeesuukselle" ja "uskoontulosta" ja "uudestisyntymisestä" ja miten vain uskoontulossa uudestisyntyneet pääsevät aivaaseen, tiuskaisi ettei Raamatussa niin sanota, nytkin samoin. Miussä ovat kaikki nämä heränneet jotka tietävät asian? Vain kerran on minuun otettu foorumin ulkopuolelta yhteyttä: Huomautettu että puhun kyllä holokaustista mutta unohdan Stalinin hirmutyöt. Vastasin ja pyysin katsomaan: Holokaustista ei puhuttu sanaakaan, vaan kansalliossosialismista aatteena, ja jos hän haluaa niin sydänlämpöiset tervetulotoivotukset puhumaan joka ikisestä tuomittavasta totalitarismista - selitin samalla kuinka ne ovat yhtä tuomittavia, ja miksi nyt vain natsismi oli keskustelun kohteena - sattui niin. Ei hän tullut, ja olin hyvin pettynyt.
Vielä kysyn, ja vakavasti: Suututko tai pahastutko nyt itse minuun? Täällä oli kaksi jyrkästi vastaan, Pirska ja kyösti. Itse sanon: Minä ehdotan, että vaikenemme, olemme sitä hiljempaa mitä varmemmin tiedämme, ja rukoilemme - rukoilemme!