Taas on luettu.
Pertti Karhulan "Jossain tänään" (Neirol-kustannus, Hki, 2010) runoteos perustuu leinomaiseen vanhanaikaiseen runouteen. Ongelma on paljolti siitä, että hän sekottaa kovin juhlavia käsitteitä yhdessä arkisten käsitteiden kanssa, josta syntyy olemuksellinen ristiriita. Heille suosittelen kirjaa, jotka tykkää vanhanaikaisista runoista. Karhulan teemat ovat hyviä, moraalisia, yhteiskunnallisia, kriittisiä. Tämä runoteos on Karhulan kolmas. Esimerkki:
"Ihminen on köyhäkin
vaikka usein epäillään
pankkisuhde löyhäkin
liittää talouselämään."
Evakkokarjalaisen jälkeläinen, nykyisin espoolaisen Irina Javnen esikoisteos "Olen syntynyt sanotaan" (Gummeruskustannus, 2010) sisältää sekä lyhyitä runomaisia proosatekstejä että runoja. Suomen kieli ja viestintä ovat olleet opiskelunsa pääaineita. Tästä huolimatta ilmaisu on hataraa ja runoihin sisältyy niin paljon kielikuvia, että niiden viesti jää hämäräksi. Tämä saattaa olla tarkoituskin. En kuitenkaan suosittele Javnen kirjaa. Esimerkki:
"Yöllä taitan meren katon ja murran leivän hymyn
sillä sinistä suurempaa ei ole, eikä kiveä talvi
joku sanoi, että he olivat kalajalkaisia ihmisiä
meren kuminauhassa.
Minä istun meren juurella, meren voi sahata,
muttei meren muistia."
Saksansuomalaisen Mark Mallon:in esikoiskokoelma "Aragemia" (Tammi, 2010) alkaa mielenkiintoista Aragemia nimisen maan esittelystä, joka on saari Norjan merellä. Aragemian alla kulkee tunneliverkkoja, jossa ennen oli
lasten kasvatuskeskuksia. Saarella on tavattomasta kaikenlaista jätettä. Kolkko, ahdistava paikka. Tästä mielenkiintoisesta alusta huolimatta runot eivät pysy kokonaisuutena Aragemia. Runot sisänsä ovat sisällöllisesti mainioita kuvaillan ahdistumista, kiihtymistä, masentumista. Suosittelen. Esimerkkinä aforismin tapainen runo:
"Kauneuden ja täyttymykset kokemukset pitää
hajottaa häiritsevillä äänillä ja häiritsevillä ajatuksilla,
jotta ne särkyisivät esineiksi."
Menossa on Deepak Chopra:n "Buddha. Kertomus valaistumisesta" (Sammakko, 2010). Väkisin tulee mieleen eräs Herman Hessen Siddhartha.