No voi hyvät hyssykät, yhtä surkimus olen molemmissa. Pesäpallossa en osu palloon, en saa palloa kiinni enkä jaksa heittää palloa kovin kauas. Juoksenhan minä pesälle, mutta sillä aikaa kentällä ehtii tapahtua vaikka mitä eli saan palata sieltä häntä koipien välissä pois. Ehkä parhaimmillani olen seisomassa kotipiirissä odottamassa lyöntivuoroa.
Ah no entäpä sitten suunnistus. Metsässä on ihan kiva loikkia, mutta kompassin mukaan eteneminen on vähän niin ja näin. Kartastakaan en tajua tuon taivaallista. Pitäisi vissiin olla sinnekin navigaattori.
No okei, sanotaan suunnistus. Metsämaisema on kauniimpi kuin tylsä pesäpallokenttä.
Basso vai tenori?
