Miksi siis opiskella teologiaa? No, vaikkapa siksi että sitten kun tulee se saarnavuoro, olisi muutakin "juteltavaa" kuin se miten taas on esiteltävissä satoa oman seurakunnan ihanalta ikonikurssilta jolla oli niin niin i-ha-naa! tai miten käy kun meidän perhe matkustaa mökille tai miten äidin pikku Liisityttteli aina iltaisin. Esimerkiksi tietäisi jotakin siitä, mitä alkukielisenä, siinä kulttuurissa, teksti on saattanut merkitä.
Olin kahdeksantoista, kun ymmärsin saamani opetuksen perusteella: Kristinuskolla ei ole minulle mitään, ei yhtään mitään annettavana. Ei siinä auttanut raamatunluvut, ei ripittäytymiset, ei isoskurssit. Kun Kathryn Kuhlman sanoo... ja profetiat viittaavat Koreaan...
Kuinka olisikaan käynyt ellei olisi tuotu tielle pappia joka oli ne läksynsäkin lukenut, ja jolla oli hienovarainen kyky selittää, että se mitä olin oppinut edusta nyt erityisemmin luterilaista tunnustusta, (ööö siis mitkä Tunnustuskirjat?) ja kristinuskoa se edustaa rimaa hipoen, kun nyt Jeesus sentään mainitaan.
Jos lääkäriksi pääsisi tuolla asenteella, "lopetti Helsingissä" - minkä? Jumalanko? Jestas, täälläkö se teloitettiinkin? - niin eipä olisi hätää ei huolta mistään vanhusten sairastavuudesta... tosin imeväiskuolleisuus olisi kyllä niitannut ne loputkin veronmaksajat.
En ole katkera, mutta kuitenkin...
