Vanhuus! Oi, vanhuus!
Vanha saa ympärilleen demarkaatiolinjan. Se on rauha ja tila. Se on yksinäisyys. Se on myös tarpeellisuus, minua tarvitaan, mutta päivä päivältä vähemmän. Kuljen kohti kirkkautta lämpimien ja pehmeiden ja hukuttavien mutien kautta. Kaikki on selvää sitten, kun pääsen viimeiselle veräjälle. Sitä ennen minulla on paljon tehtävää, paljon iloa, paljon kärsimystä ja huolta, paljon mielenkiintoista kasvun näkemistä.