Mutta kun sen olisi jo pitänyt tapahtua.
Luin jutun. Kyllä minuakin yökkii joskus tuo lempeily ja pehmoilu ja Isän kainalokuopassa sopertelu... lähdin tieheni yhdessä paikassa kun piti "sopertaa" synnintunnustus - eikä pidä, aikuinen katuu ja sanoo sen selkein sanoin vaikka kuin polvet tutisisivat - ja yhtäsamaa söpsöttelyä ja söpöilyä hellästä sylistä koko ajan - minä lähdin lähikapakkaan ja otin viinit, vaikka miten olen nainen, silkasta raivosta. Se oli minun synnintunnustukseni ja jumalanpalvelukseni sillä kertaa. Ja toisellakin kun sattui sama pappi asialle. Sen jälkeen osasin kääntyä ovelta ja mennä kotiin ja avata radion, kun näin että jassoo --- tämä taas.
Mitä se on että me saamme kaikki yhdessä. Millähän perusteella ja mitä?. Ymmärränhän minä että evankeliumilla voitto saadaan, vaan jos ei lainkaan kerrota mistä, niin ketä kiinnostaa.
Voitto hannuhanhista on jotain konkreettista ja selvää ja järkevää. Silti taatusti tavan mies uskoo ihan siinä kuin nainenkin - kysyy mistä me tulemme, miksi täällä olemme ja minne täältä menemme.