En tiedä onko järkeä pistää enään lusikkaa tähän soppaan, mutta kun ei sitä järkeä nyt niin paljoa ole siunaantunut, niin näitä omia näkökulmia.
Sannelie kysyi, että mihin kastetta tarvitaan, jos jokaisella on jo syntyessään usko.
Minusta kaste on juuri sen uskon tekoa joka ihmisellä on syntyessään.
Raamatussa on jossain, että Jumala on laittanut iankaikkisuuden ihmiseen.
Minusta kaikki kristilliset teot, kuten ehtoollisella käynti ja muut ovat sen uskon mikä ihmisellä on käytäntöön laittamista.
Uskoa ei voi mitata kuitenkaan millään ja sitä ei voi vaatia keneltäkään.
Minusta usko kuitenkin välillä on suurempi välillä pienempi.
Uskoa voi myös väärin tai se usko voi viedä väärään, jos ajattelee sen käytäntöön laittamisen jotenkin parantavan asemaa Jumalan edessä. Siis jos menee lain alle ja ei tajua lahjasta olevan kyse joka ei ole omassa kädessä.
Uskon teot, kuten ehtoolliselle meno on seurausta uskosta, ehtoolliselle voinee mennä myös vääristä motiiveista ja siitä kirjoitin, kun kirjoitin sydämen uskosta jonka vain Jumala näkee.
Täytyy myöntää, että ei tästä aiheesta voi oikein keskustella, kun on kyse uskosta, Jumalasta ja muista hengellisistä asioista, joita ei voi näyttää, että tässä ja tässä.
Raamatussa usko on yhdessä kohtaa todettu olevan luja luottamus Jumalaan. Ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy.
En nyt sitten tiedä luottamuksen lujuuden määrästä, mutta muuten kait se noinkin on.
Ilman uskoa ei voi olla otollinen, joka Jumalan luo tulee tulee uskoa, että Jumala on.
Raamatussa on paljonkin määritteitä uskosta, kuten herännäisyydessäkin. Ikävöivä, heikko, odottava ja muita määritteitä, mutta ei taitane mennä pakettiin, että tässä tämä usko nyt on.
