jos luonnontieteellisesti pystytään osoittamaan, että lapsi voi syntyä neitseestä, ei sillä voida todistaa Raamatun neitseestäsyntymää todeksi.
Ennemminkin sitä voidaan käyttää osoittamaan Raamattu siltä osin vääräksi väittämällä, että Jeesuksen syntymässä ei ole tarvinnut olla mitään yliluonnollista: Raamattuhan kuitenkin opettaa, että Jeesuksen Isä on Pyhä Henki.
Jos pyrkii uskomaan Raamattuun virheettömänä Jumalan sanana, niin siellä sitten on paljon asioita, joita ei voi tieteellisesti tai muutenkaan todistaa.
Esim. tähden arvoitusta, joka johti itämaantietäjät sen talon luo, jossa Jeesus vanhempinee asui.
Sitä yritetään selittää mm. parin planeetan avulla, jotka olisivat olleet noihin aikoihin lähellä toisiaan maasta katsottaessa.
Planeetat ovat hyvinkin saattaneet olla lähellä toisiaan maasta katsottuna, vaan eihän siitä voi mitenkään syntyä ilmiötä, joka johtaa suuren porukan jonkun yksittäisen talon luo.
Kyseessä on täytynyt olla joku samanlainen Jumalan ihme, kuin silloin, kun israelilaisia johdettiin tulen/pilvenpatsaan avulla erämaassa.
Mutta onko edes missään määrin oleellista selittää Raamatun ihmeitä tieteellisesti?
Minulle on Raamatun uskottavuuden kannalta aivan sama, oliko tähti oikeasti palava kaasupallo, komeetta, planeettojen linja tai vaikka feenikslintu.
Tarinan varsinainen sisältö tai
teema ei ole kiinni siitä, mitä teksti asiasisällöllisesti väittää. Teema taas kuvaa tässä yhteydessä sitä, mitä tarina pohjimmiltaan haluaa sanoa. Tarina ei halua kertoa tähdestä ja tietäjien vaelluksesta sinällään, vaan pikemminkin mikä merkitys sillä oli.
Raamattu ei ole luonnontieteellinen teos. Moni asia, joka näyttäytyi kaksituhatta vuotta sitten ihmeenä, on nykyään varsin normaali ilmiö. Luonnontieteethän ovat kuitenkin vain sosiaalinen konstruktio eli tiedeyhteisön muovaama järjestelmä luokitella erilaisia säännönmukaisia ilmiöitä.
...
Minusta olisikin mielenkiintoista kuulla, kuinka tämä näkemys Raamatusta "virheettömänä Jumalan sanana" siis pohjimmiltaan tarkoittaa? Sisältääkö se ajatuksen siitä, että Raamattu on sisällöllisesti
kaikissa suhteissa virheetöntä?
Vai riittäkö määritelmälle se, että Raamattu on inhimillisesti kirjoitettu, asiasisällöllisesti erehtyväinen teos, joka on toisaalta yhtä aikaa Jumalallinen ja siksi oikeassa sanomansa suhteen?
Selvennykseksi määrittelen tässä asiasisällön seuraavasti: se, mitä teksti sanoo konkreettisesti (Sitten kukko lauloi kolmesti). Sanoman määrittelisin merkitykseksi, joka kukon kolmesti laulamisella on (tällöin merkitsevää ei olisi se, kuinka monesti kukko "todellisuudessa" lauloi).
Vai onko Raamatun auktoriteetti tässä mallissa riippuvainen siitä, onko kirjoittajalla väärää tietoa esim. tapahtumien kronologiasta?
Tarkoitukseni tällä kysymyksellä on siis ainoastaan olla avoimesti kiinnostunut näkemyksen sisällöstä.