Ööh... tarkoitin siis, että tuon tekstin jäljessä ollut oma mielipiteeni oli puhdasta mutua.
No tuota tuota... ajattelinkin jossain vaiheessa vastata otsikon kysymykseen, joten lienee nyt sen aika sitten tullut kun asiaa varta vasten kysytään. Vastaan että minä en tiedä, onko raamattu erehtymätön. Muistaakseni en ainakaan tässä keskustelussa ole esittänyt väitettä suuntaan enkä toiseen, koska en todellakaan tiedä miten asia on.
Oho, tuossa tuli itse vähän huonosti luettua ja lainailtua...
Luin siis ensinnäkin väärin tuon "mutu"-jutun ja toisekseen viittasin vahingossa sinuun, kun piti viitata nimimerkkiin "karjalaisenkyösti".
Mukavaa luettavaa toki oli sinunkin vastauksesi aiheeseen, mutta todellakin tuossa oli nyt kyllä paha moka meikäläiseltä.
Raamatun ovat siis ihmiset kirjoittaneet Pyhän Hengen johdatuksessa. Jumala olisi voinut tiputtaa Raamatun taivaastakin, jos olisi halunnut. Olisi sitten varmaan tiputtanut seuraavat ja seuraavat käännöksetkin siitä, mutta ei tiputtanut vaan pani taas ihmiset asialle. Olen ymmärtänyt, että Raamattu käännetään aina alkukielestä.
Kun olen kuunnellut Jukka Norvannon selityksiä Raamatusta, olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että Raamattu on Jumalan sanaa. Raamatun alkukieli on paljon rikkaampaa kuin suomen kieli ja monta asiaa hän on selittänyt todella mielenkiintoisesti.
Raamattu käännetään mahdollisuuksien mukaan alkukielisistä käsikirjoituksista, mutta Raamatulla ei ilmeisesti ole yhtä ja yhteistä alkukieltä. Ilmeisesti käsikirjoituksia on syntynyt ainakin hepreaksi, arameaksi ja kreikaksi. Lisäksi "Raamatun alkuteksti" on sikäli ongelmallinen, että Raamattu on kanonisoitu kirjakokoelmaksi vakiintumattomasta joukosta erilaisiin tekstiperinteisiin liittyvistä teksteistä.
Esimerkiksi Vanhan Testamentin kohdalla kristityt käyttävät ilmeisesti Aleksandriassa syntynyttä Septuagintaa pohjana. Septuaginta taas on syntynyt ilmeisesti paikallisen juutalaisyhteisön tarpeisiin. Juutalaiset puolestaan käyttävät oman Heprealaisen Raamattunsa pohjana ns. masoreettista tekstiä, joka eroaa hiukan edellisestä. Kolmas perinteisesti merkittävä on Samarialainen Pentateukki, joka sisältää ainoastaan viisi Mooseksen kirjaa.
1940-luvulla Qumramista kuolleen meren rannalta löydettiin kirjakääröjä. Niistä voidaan esimerkiksi hyvin säilyneiden Jesajan kirjakääröjen mukaan päätellä, että ajanlaskun alussa oli useampia tekstitraditioita kuin on ajateltu.
Lisäksi teksteistä on lukuisia erilaisia editioita, joissa sisältökin vaihtelee. Silti kyseessä on ainakin periaatteessa sama kertomus.
(Aiheesta mm. Aarre saviastioissa. Qumramin tekstit avautuvat, toim. Jutta Jokiranta, Kirjapaja 2009)
Saman tyyppinen toimitustyö ja tekstin muuttuminen on vaikuttanut myös Uuden testamentin synnyssä. Siksi minusta tämä Mt:n näkemys on aika osuva:
Sitä haluan kuitenkin korostaa, että sanat erehtymättömyys, paikkansapitävyys, tosi ym. edellyttävät aina jonkin "kiinteän pisteen", johon verrataan. Erehtymätön, mutta minkä suhteen ja millä tavalla? Kertomuksen juonen eli tapahtumasarjan suhteen? Yksityiskohtien (nimet, tapahtumien järjestys, tapahtuman sijoittuminen laajempaan kontekstiin) suhteen? Teologisen tai hengellisen sisällön (ilmoituksen) suhteen? Näiden kaikkien suhteen? Onko jokin näistä näkökulmista muita tärkeämpi?
Minusta on naurettava väite, että Raamattu olisi erehtymätön. Vaikka se olisi taivaasta pudonnut, sen sisältöä olisi muutettu kopiointiketjun jossain vaiheessa. Tekstithän kopioitiin käsin.
Paikkaansapitävyys ei voi koskea Raamatun kertomia tapahtumia, suurinta osaa ei ole todennäköisesti edes tapahtunut. Esimerkkinä täällä on jo aikaisemminkin käytetty Joonan kirjaa. Kyseinen teos on mitä ilmeisimmin aikansa uskonnollista viihdettä, kärkevä yhteiskuntasatiiri ja yleisen armon julistus. Se ei siis ole paikkaansapitävä matkakertomus Joona-nimisestä miehetä, joka käy valaan vatsan kautta julistamassa armoa mielikuvituksellisen suurelle Niiniven kaupungille.
Ajallisia epäjohdonmukaisuuksia sekä ristiriitaisuuksia löytyy myös evankeliumeista.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki olisi Raamatussa kuvattu väärin. Tietysti mukana voi olla pätevääkin tapahtumien kuvausta. Tämä ei minusta vaikuta kovin oleellisesti Raamatun arvoon alentavasti. Ehken se ei kelpaa sinällään suoraan oppimateriaaliksi historian, biologian tai maantiedon tunnille, mutta onko sen tarkoituskaan?
...
Myös minulle tämä Jampen teksti oli opettavaista luettavaa. Se kuvaa hyvin myös omia näkemyksiäni:
No tuota tuota... ajattelinkin jossain vaiheessa vastata otsikon kysymykseen, joten lienee nyt sen aika sitten tullut kun asiaa varta vasten kysytään. Vastaan että minä en tiedä, onko raamattu erehtymätön. Muistaakseni en ainakaan tässä keskustelussa ole esittänyt väitettä suuntaan enkä toiseen, koska en todellakaan tiedä miten asia on. Toinen puoli minusta haluaisi uskoa raamatun erehtymättömyyteen koska oikeastaan kirkkomme tunnustus ja uskomme rakentuu (tästä voidaan olla toki eri mieltä) sen varaan että raamattu on ainakin asiasisällöllisesti erehtymätön Jumalan sana, ylin uskon ja opin ohjenuora. Toinen puoli minusta epäilee koska siihenkin on painavia argumentteja. Ensinnäkin kuinkahan lukemattoman monta käännöksen käännöstä on kirkkoraamattumme taustalla? Olen meidän aikanamme käytettävissä olevia versioita vertailemalla huomannut, että jo kääntäjän näkemys jostain voi yksistään saada jonkin asiasisällön tekemään melkoisen kuperkeikan. Toisaalta minua epäilyttää kovastikin, olisiko maailma luotu todella kuudessa päivässä? Vai onko mahdollista että raamattuun tallennettu tieto on todella vajavaista ja inhimillistä, ainakin osittain? On niin vastaansanomattomia luonnontieteellisiä todisteita maailman iästä ja ihmisenkin kehityksestä, että se saa minut epäilemään raamatun paikkansapitävyyttä kaikilta osin. Toisaalta Lutherkin epäili ja olisi halunnut poistaa esim. Jaakobin kirjeen, ainakin jossain elämänsä vaiheessa. Epäilyttää että jotkut kirkolliskokoukset ovatkin tehneet vääriä päätöksiä. Raamattuhan itse todistaa vain siitä että ne tekstit, jotka "pyhät miehet" ovat Jumalalta saaneet, ovat tulleet Pyhän hengen johdatuksesta. Kaanonista se ei minun mielestäni kuitenkaan todista sillä tuolloin ei vielä kaanonia ollutkaan.
Jos nyt siis tullaan siihen johtopäätökseen, että raamattu ei kaikilta osin olekaan puhdasta Jumalan sanaa, niin mistä minä voin tietää mikä siinä ON sitä ja mikä ei? En tässä ongelmassa luota omaan päättelykykyyni ja vielä vähemmän luotan johonkin nykyajan kekkuliteologiin joka vain etsii omaa kuuluisuutta julkistamalla sensaatiomaisia "löytöjä" siitä mitkä raamatun osat milloinkin ovat hyljättäviä tai epäkelpoja. En luota piispainkokouksien ratkaisuihin koska minusta piisat ja kirkolliskokouskaan ei ole erehtymätön. Tämä on sentään elintärkeä kysymys! Mistä tiedän voinko loppujen lopuksi luottaa koko evankeliumiinkaan? Mistä siis lopultakaan on mahdollista saada luotettavaa tietoa Jumalasta? Omista tuntemisistako? -ei! Omasta viisaudesta ja järjen ratkaisuistako? -Ei! Mistä siis?
Kuten huomaat, asia on minulle aika mutkikas. En todellakaan tiedä.
Tuohon kursivoimaani kysymykseen ainakin itselleni on auttanut tämä:
Luterilaisessa raamatuntulkinnassa Raamattua pyritään lukemaan ja tulkitsemaan niin, että se – Lutherin sanoin – ”ajaa Kristusta”. Tämä merkitsee kristosentristä, kristuskeskeistä lukutapaa. Jumalan varsinainen ilmoitus on maailman kanssa kasvokkain tullut Jumala itse, Kristus. Siksi esimerkiksi Vanhan testamentin käskyt Jumalalle uhraamisesta eivät ole tulkinnallisesti samanarvoisia Kristuksen kaste- ja lähetyskäskyn kanssa.
evl.fi
