Tänään on Pyryharakan pesässä koeteltu uskoa, tai oikeammin toivoa....ette ikänä arvaa mikä oli aamupäivän askare, Pyryharakka väkersi Tiitiäisen yöpuuhun(vuodesohva) muovipohjan, jottei näätä tuhoa sohvan sisuksia....Emme voineet kuvitellakaan sohvaa ostaessamme, että Vinha pääsisi sitä raatelemaan, kankaatkin valittiin sellaisiksi, ettei ne houkuttele näätää. Noh eilen sohvalla istuessa takapuolen alla tuntui sitkeää raapimista....aamulla paljastui tuho...neiti pääsee sohvan sisälle sohvan kasassa ollessa ja pääsee vanerin ja pohjapehmukkeitten väliin ja on kaivamassa itselleen uutta tunnelia sovan vaahtomuoviseen syleilyyn...
ens kerralla pitää ottaa näätä mukaan huonekalukauppaan, en näköjään vieläkään osaa ajatella kuten fretti, luulisi viiden vuoden opettaneen...
Seppos kysyi, kertooko joidenkin tarve todistaa Raamatun tapahtumat todeksi uskon puutteesta. Voi olla, itse ajattelen, että heillä saattaa olla ajatus, että saavat käännytettyä suuria joukkoja puolelleen, kunhan ensin saavat jotain millä argumentoida näkemyksensä todeksi. Mutta kuten Terry Pratchet (miten ikinä ukon nimi kirjoitetaankaan) on eräässä kirjassaan oivaltavasti todennut: Ihminen kuvittelee uskovansa kunhan näkee, ei se niin mene. Kun ihminen näkee, ei hän enää usko, hänellä on aistihavainto.
