Kirjoittaja Aihe: Riitan ruokajutut 5  (Luettu 50306 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa meme

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 695
Vs: Riitan ruokajutut 5
« Vastaus #105 : 31.07.10 - klo:14:46 »
Katreeks käy mustikkasaalis. Pari viikkoa sitten katselin mustikoita Pohjois-Kymenlaaksossa ja puoli litraa oli salis vajaan tunnin työstä. Kukkia kyllä oli keväällä, mutta kuivuus on vienyt marjat.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34965
Vs: Riitan ruokajutut 5
« Vastaus #106 : 01.08.10 - klo:12:00 »
Terveyveks!

Täytyy sannoo jot mörtil on mielikuvitusta ruuvanlaitos. Oon miekii ussein laittant Koskenlaskijaa erinäisii keittoloihi, mut kalakeitto on kokkeilemata. Uson jot voip olla hyvvääki.
Vaasanseutu ja ylleensä Länsi-suomi on saant saetta jot mustikatkii kasvaa ja kypsyy.
Meil Hämmeessä ol lähes viis viikko satamata. Mustikat on pienii, kuivii, mauttomii, niit on tuiki vähän, mut uus sato saattaa tulla elokuus(kuulin eilen sepposin seuroissa Kuhmoisissa).
Vaapukat on ja pienii ja jonnii verra matosii, mut makioit. Lotalle tuotiin tänä aamun litra verra.

Kummat teist on parempii:savumuikut vai voissapaistetut. Niitä myö on nyt syöty viime päivin uuven perunan keral ja viipurlaista ruisleipää.

p.s. Pirska myö ollaa memen kans laiteltu jouluruokii Herättäjäyhdistyksen myyjäisii, muute hää on ammattilainen, mie on täys amatööri.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34965
Vs: Riitan ruokajutut 5
« Vastaus #107 : 01.08.10 - klo:16:49 »
Kirjoitan tähän ketjuun noista poholaasten hienoista sanoista ja sanonnnoista aasinsiltana ankkastukki(pullapitko). Tuleeko se jostakin vaimoihmistä(leskeä?)
tarkoittavasta sanasta.
Sitten heillä on keitto kovettua (sakeaa) eikä kovettunutta, mutta siihen suuntaan.
Akat on vahavana kun vauva on tulossa.

Mutta meilläpäin kun keitto on tuimaa, se on suolatonta ja heillä suolaista.

Mustikoista tulee mieleeni sota-ajan jälkeinen tapa keittää mustikat itsessään ilman sokeria, vain liraus vettä kattilan pohjaan. Sitten se pullotettiin vanhoihin viinapulloihin, sukkapuikkoa apuna käyttäen kun tratti juuttui kiinni.  Korkki hartsattiin. Pullot kellariin ja soppaa saatiin pitkin talvea.
Lopulta tahtoi jo olla hometta pullon pinnalla, mutta eihän se muuta kuin lauluääntä kaunisti.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Mörtti-57

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1647
Vs: Riitan ruokajutut 5
« Vastaus #108 : 01.08.10 - klo:18:59 »
Pohojanmaan rantaruattalaasia saa syyttää ankkastukista = ankarstock  :icon_wink:
Kovettu tarkoottaa jtk erikoosen hyvää.
Paree ymmärtää pikkuusen oikeen ku palio väärin.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Vs: Riitan ruokajutut 5
« Vastaus #109 : 01.08.10 - klo:19:29 »
Ankkastukki-sanan historiaa on kyselty useampaankin otteeseen radion kieliohjelmissa, mutta ei siellä ole asiaa tiedetty. Minä tiedän, koska vaimoni kertoi, että Skotlannissa syodään sennimistä leipää jouluna. Tai siis ei ankkastukkia, vaan ankerstockia.

No siitähän se lähti selviämään. Sananjuurihan on tietysti ankkuri + tukki, kuten meille selittää Öwerstiluutnantti ja Ritari Albin Stjerncreutz vuonna 1863 julkaisemassaan Suomalaisessa Meri-sanakirjassa:

Ankkurin tukki pidetään sekä puusta että raudasta, ja puinen tukki on aina ankkuri-pienaa vasten suora-soppiseen tilaan kiinni-asetettuna.

Ankkuritukki on siis ankkurin varteen nähden poikittainen puu- tai rautatanko, jonka tehtävä on pitää ankkurin kynnet oikeassa asennossa.

Ankkastukki-sanaa käytti eteläpohjalainen isäni, hänkin pullapitkon merkityksessä. Leivän merkityksessä sana esiintyy paitsi englannissa myös ruotsissa, mistä se lienee lainautunut pohjalaismurteisiin. Sanan iän määrittely vaatisi perehtymistä ankkurityyppien historiaan, varmuuden vuoksi viikingeistä lähtien.

Ruotsinkielisessä ankarstock-leivän reseptissä annetaan selvitys leivän historiasta. A. Strindbergin mukaan se mainitaan ensi kerran 1669. Vuonna 1752 se otettiin käyttöön päällystön sotilasmuonaksi korvaamaan laivakorput. Yksi leipä painoi 1,7 kiloa ja oli tarkoitettu kahden päivän leipäannokseksi. Sodan aikana leipää tilattiin kruunun omien leipomoiden lisäksi myös kaupunkien asukkailta, jolloin resepti tuli laajemmin tunnetuksi. Nimi tulee tämänkin lähteen mukaan ankkurin tukista, jota leipä muistutti.

Leipä leivotaan hapantaikinasta, joten projektiin tarvitaan kaksi päivää. Linkitetyllä sivulla on tarkat ruotsinkieliset ohjeet, ottakaa talteen. Reseptin kokeileminen on katsottava maanpuolustusta edistäväksi toiminnaksi.

Englanninkielinen resepti on huomattavasti lyhyempi. Se on vuodelta 1827 Maria Rundellin kirjasta Domestic Economy, and Cookery, for rich and poor.

Ankerstock or Rye Bread
Requires very little yest [yeast]; mix with the water from two to six ounces of treacle for each pound of flour; let it be strained through a very fine gauze or lawn sieve, as treacle is often adulterated with sand; add salt, caraway, or anise of Verdun; the rye being sweet, the additional sweet gives it a determination, and corrects a disease to which that grain is liable, and makes the bread pleasant, healthy, and nourishing. It is an excellent sea store.


Tätäkin leipää voin lämpimästi suositella, koska teoksen nimiölehdellä todetaan, että kokonaisuuden on koonnut Lady kiinnittäen mitä suurimmassa määrin huomiota Terveyteen, Taloudellisuuteen, ja Eleganssiin.

Mt

Poissa meme

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 695
Vs: Riitan ruokajutut 5
« Vastaus #110 : 01.08.10 - klo:20:09 »
Riitta-mummo: p.s. Pirska myö ollaa memen kans laiteltu jouluruokii Herättäjäyhdistyksen myyjäisii, muute hää on ammattilainen, mie on täys amatööri

Eläs nyt noin paljon kehu. Olen myös ihan kotiharrastelija, ikäni vaan ruokaa laittanut ja leiponut. Minulle on vaan pakon sanelema tullut tavaksi ottaa mm erityisruokavaliot huomioon tavallista tarkemmin, kun muuten oma maha suuttuu.  Pitkään ihmettelin miksi äiti aina niin mielellään antoi minun touhuta jo lapsena keittiössä. Pari vuotta sitten äiti paljasti ei niin pitävänsä ruuanlaitosta ja leipomisesta. Nyt äitee ihmettelee kehen minä olen tullut kun viihdyn niin hyvin hellan ääressä.  Suvussa elää vahvana kädentaidot ja käsityöläisyys ammattina ja onhan nuo keittiöhommatkin jonkin laista käsityötä. Kuten olen äidille yrittänyt asiaa selittää. Tosin tuolla vapaaehtoisen maanpuolustuksen puolella on 70 l / 200 litrainen kenttäkeitin ja parisataa syöjää kerralla tulleet tutuksi isoissa hajoituksissa vihreet päällä.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34965
Vs: Riitan ruokajutut 5
« Vastaus #111 : 02.08.10 - klo:07:26 »
Samantapainen on meillä lahtelaisakoilla ollut koti-opetus ruoanlaitossa. Miun äiti ei myöskään välittänyt ruoalaitosta muuten kuin puol´pakosta ja kun minä sain koulussa taloustunneilla perustiedot aloin ottaa vastuuta pienen perheemme sapuskoista. Ainakin jouluherkut laittelin jo 15-vyotiaana. Äiti louskutteli kangaspuita ja kirjoitteli runoja tai luki romaaneita.
Ja "sotilasuraakin" on meillä lahdettarilla. Mie oli sotilaskotisisarena hengellisessä jaostossa. Laiteltiin alokasjumalanpalveluksia, sotapoikien kaste- ja konfirmaatiojuhlia ja kahvitettiin Gideon-veljia jotka jakoi "taskuaseita" pojille.
Sen verra äidin Lotta-perinteet velvoittivat.

....
Puuroa en ole keittänyt kahteen-kolmeen viikkoon. Tänä aamuna oli kahvin kyytipoikana ciapattaleipää kielimakkaran kera, karjalanpiirakkaa ja luumuja.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34965
Vs: Riitan ruokajutut 5
« Vastaus #112 : 02.08.10 - klo:07:32 »
Kiitos taas mt:lle perinpohjaisista tiedoista ja tutkimuksista!
Siinäpä meni minun omapäinen ajatus"leskenletistä".
Sanat ovat tärkeitä ja mielenkiintoisia.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Mörtti-57

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1647
Vs: Riitan ruokajutut 5
« Vastaus #113 : 04.08.10 - klo:21:31 »
Keitin ja purkitin justihin 10l mustikkahilloa ja nyt on kattilas porajamas seuraava 10l marioja. Peraates mustikat jätin joukkohon kaikki raa`at pualukat, kun niiren sisältämä pektiini toimii hyytelöaineena eikä hillosokeria tartte laittaa ohojeen mukaasta määrää vaan sen voi korvata halavemmalla sokerilla. Aikamoosta kemiaa hillon teko, kaikki pitää olla niin kliinistä homeen ym. takia.
Olis vaan pitäny mennä nuarena miähenä Lapuan emäntäkouluhun oppimahan huushollitaitoja ja parahas tapaukses siältä olis voinu saara kätevän emännänkin. :icon_biggrin:
Ny porajaa siihen mallihin, että on paras mennä hämmentämähän.
Paree ymmärtää pikkuusen oikeen ku palio väärin.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Riitan ruokajutut 5
« Vastaus #114 : 06.08.10 - klo:09:55 »
Voi teitä kun olette ahkeria. Tänä kesänä jäi väliin kaikki uurastus, kyllä talvella hatuttaa kun leipoes ei ole pakastimessa mitään. Päätin keskittää voimat terassiini, ne, mitä jäi, mutta vielä ehtii. Ne mansikat joita täällä näkee ei juuri houkuttele mutta niitä harvemmin kaipaakaan. Puolukkaa kun alkaa saada niin sitä kyllä hankin, siitä saa ihanaa mehua, kertakaikkiaan. Viimevuotinenkin karpalomehu on kyllä osin juomatta. En ikinä laita sokeria niihin. Kyllä taas kun tulee kynttiläaika leivotaan ja täytetään pakastinta... tosin se täytyis ensin tyhjentää...

Ei tullut oikein hyvää maitokaalistani, mitähän tein väärin. Hyvä kaali ja hyvä maito. Eli vika oli tekijässä. Ja kuka täällä käy öisin sotkemassa paikkoja kun koko ajan saa siivota. Kotikummitus vissiin ei pysy kirjahyllyssä. 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa meme

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 695
Vs: Riitan ruokajutut 5
« Vastaus #115 : 06.08.10 - klo:16:53 »
Kummituksista en tiedä, mutta meidän kotitonttu on ainakin kovin laiskaa sorttia, kun aamuiset sotkut löytyy vielä kotiin tullessakin.  :017:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34965
Vs: Riitan ruokajutut 5
« Vastaus #116 : 09.08.10 - klo:17:02 »
Olen keräillyt kaikki tuulien pudottamat omenat valkeakuulaan alta. Vaikka se onkin tunnetusti syömä-omena saa siitä kaunista vaaleankeltaista maukasta hilloa.
Perkailen vain mahd. huonot kohdat pois, samoin kannat ja joskus siemenkodat. Jos soseutan suuremman satsin ja teen sen myllyllä saa siemenkodatkin olla.

Nyt olen saanut vasta pari pienempää satsia. Niistä tulee purkillinen hilloa helposti. Valkeakuulas soseutuu hyvin kun joukossa on joitakin aivan vihreitä happamia. Pemennyt massa siivilän läpi, hillosokeria maun mukaan ja pieni kiehautus. Huomena on lettukestit tulossa, siinä se yksi purkillinen kuluukin.

Eilen hoksasin keittää riisi-omenapuuron. Se oli sähköttömän aamun pelastus Matti-matkaanlähtijälle.
Vettä n. 1 ltr. Keitetään riisien, omenalohkojen ja sokerin ja ripauksen vaniljasokeria
kanssa. Annetaan jäähtyä, silloin se sakeutuu. Parempaa kylmänä. Punaista maitoa ja tarvittaessa vähän kanelia pintaan.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34965
Vs: Riitan ruokajutut 5
« Vastaus #117 : 16.08.10 - klo:11:39 »
Sienijuttu.

Tähän aikaan vuodesta yleensä löytyy ainakin kantarellejä, orakkaita, tatteja ja kangasrouskuja.
Ainoat mitä viikonloppuna näin olivat kaksi punaista kärpässientä.

Sienikeittoa teki tänään mieli, ja saatiinhan sitä. Panin pari kourallista kuivattuja suppilovahretoita likoon ja n. 3 dl suolasieniä(edellisvuotisia tönkkösuolaisia) kiehumaan ja huuhteluun. Hienonsin sienet ja kolme salottisipulia. Ruskistin voin kevyesti kasarin pohjassa ja siihen em. ainekset sekä hiukan vehnäjauhoa. Hetken päästä lisäsin 1 ltr. vettä ja kaksi kasvisliemikuutiota, 1,5 prk. kasviskermaa, hiukan valko ja mustapippuria ja persiljaa. Keittelin 15-20 min ja lopuksi lisäsin puoli paketti kesäsipulikevytsulatejuustoa (hieno yhdyssana). Vielä ripaus parmesan-raastetta.

Soppa syötiin viipurilaisen ruisleivän ja tuoreiden monivilja-siemensämpylöiden kera.

Aamulla tekaisin taas omenapiirakan. Kohta kahvitellaan.

Lotta söi elämänsä ensimmäisen purkkiruoan. Luomu-riisi-stroganoffia. Maistui.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34965
Vs: Riitan ruokajutut 5
« Vastaus #118 : 19.08.10 - klo:11:33 »
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5094
Vs: Riitan ruokajutut 5
« Vastaus #119 : 19.08.10 - klo:11:49 »
Voi, voi  :-\   Tämä kuuluisi kyllä urputusosastoon. Ei tule sieniä, ei. Ei tule sieniretkiä, ei. Metsäpohjat on rutikuivia täällä.

Mutta siirrytäänpä mukavampiin aiheisiin. Tein tuossa eräänä päivänä kotikaljaa. Tälläkertaa tein sen ihan maltaista, niinkuin useinmiten. Kun pullotan kaljan, jää hyvä mäski ämpärin pohjaan.
Ennen kun meillä vielä oli lehmiä, tuli niille syötettyä kaikenlaisia ruuanlaittotähteitä. Niille meni perunan ja juuresten kuoret, naatit, kuivat leivän- ja pullankantit, kaljamäskit yms. Nyt näiden heittäminen kompostiin tuntuu silkalta tuhlaukselta. Kun olis possu tai lammas tai joku joka söis.

Siis mäski...meidän miesväki syö sen mielellään kun teen siitä sämpylöitä.  :003:
Pyryharakka