Hyvää yötä! 2

[Leena]

mie olen kyllä nyt pudonnut leenan kyydistä  

Leenan täytyy sitten kertoa päivätosi.

Kuten ehkä on pantu merkille, Leena tuottaa paljon tekstiä. Se on kuitenkin näennäistä.

Nythän on niin, että Leenan korvien välissä majailee muuan ns teologilegenda, dosentti ja vastarintamies viime vuosituhannelta --  sellainen joka oletettiin hirtetyksi 1944- sille on osoitettu majapaikaksi myös yksi hyllyllinen kirjoja, se luennoi kaiken aikaa, mutta tahtoo kirjoittaa myös. Kun Leena kääntää selkänsä, se hyökkää Leenan läppärin kimppuun ja tuottaa tekstiä myös tänne ja tietysti Leenan nimiin, kun täällä eivät kummitukset saa omaa nimimerkkiä.

Tämä suuri persoona on kuitenkin tyytymätön Leenan tuottamiin teksteihin - kuten voidaan havata sen kommenteista viim. sanakirjan avulla -  eikä tahdo niiden sekaan älykkäitä tuotoksiaan (tämä selittää myös sen että Leenaa on luultu mieheksi, tämä haamu kun siis...), ja haeskelee kaiken aikaa kiihkeästi toista nimimerkkiä jonka suojassa toimia.

Leena osasi tätä odottaa!   Kun Hippiäinen ilmoitti että hänen koneensa on auki foorumisivujen kohdalla vaikka hän on kirjautunut ulos, on vain yksi selitys mahdollinen. Joku on kirjautunut Hippiäisenä sisään. Se on ilman muuta tämä tyyppi. Se on nyt löytänyt tämän, ilmoittaa olleensa aina körtti, noin hengeltään. Se kiukuttelee kun saa esiintyä vain   ja alareunan runovärssyssä. Tulee esille vain liikunnallisuus ja runoileva puoli, se sanoo.

Se iskee vielä jollakin toisellakin tapaa...uskokaa huviksenne...varokaa koneitanne...

[Pena]

Onko Bonhoefferista tullut Malhoeffer?

[Leena]

Onko Bonhoefferista tullut Malhoeffer?

No sitähän tuo juuri kiukuttelee.  Olisi mieluummin vaikka Bontorppari - ei tarttisi olla -Höfer, mutta kun minun jutut on tasoa"Donnerwetter-noch-einmal!"

Ja hän kun oli aina niin tarkka!

[Leena]

Nyt Leena kertoo Donner-Wetter iltatoden.

Kerran maalla kävi että leikittiin pihalla - ei me, mutta edellnen sukupolvi. Neljä nuorinta huomasi että nousipa varsin originelli pilvi. Pieni mutta pikimusta ja semmoinen josta hapuili kuin sormi kohti maata. He katsoivat ettei tuommoinen ainakaan sada mutta ajattelivat sentään mennä sisälle.
Noh, olivat juuri ennättäneet pirttiin, kun kuului hirrrrmuinen räiskäys ja pamahti kuin taloon olisi sattunut täysosma - nämä heittäytyivät paniikissa laitimmaiseen nurkkaan - toisesta vastapäisestä nurkasta jossa oli heillä radio kulki lävitse hehkuva pallo, joka siinä aikansa pyöri, ja poistui vastakkaiseen suuntaan. He ryntäsivät ikkunaan - se valoilmiö jatkoi kohti naapuria - seuraavaa naapuria- stten ei näkynyt pidemmälle. Tämä ilmeinen salama oli hajottanut kaikki kylän sähköllä käyvät laitteet joita tosin ei ollut montaa, ja päätynyt jostakin syystä erään suurtalon ulkorakennukseen jossa se oli tärskäyttänyt muussiksi talonisännän ylpeyden - jättiläismäisen palkintosian, jonka juuri kohta oli määrä matkustaa kylän edustajana maatalousnäyttelyyn. Siitä ei ertysesti edes syötävää ollut jäänyt. Niin tehokas se salama oli. Sitten se oli purkanut lopun energiansa tai jotain kyntämällä syvän vaon peltoon sen sikalan takana.

Tämä oli tällainen hieman surullinen iltatosi, kun tapahtui hengenmenetys etuajassa. Se oli määrä syödä, lisäksi, se palkintosika kuten sioille useasti käy.

Nukkukaa hyvin, pikku kultahippuseni.
Ei semmoisia salamia ole kuin Leenan iltatosissa.
Mutta ne ovatkin kaikki todella tosia.

Ja muistakaa vahtia niitä koneitanne. Täällä on kotijumala valveilla...se hieroo otsaansa ja opiskelee "Miten hankkiudun hakkerimestariksi" teosta jonka se osti epämääräisiltä markkinoilta. Takulla minun luottokortillani vielä.

[Progressor]

Onkohan näiden kummitusjuttujen lähde Leena vai Bonh... siis se-jonka-nimeä-emme-mainitse?

[Leena]

Voin paljastaa tämän verran:  Jos juttu hyytää weret, sen lauseet ovat pitkiä, se awautuu hitaasti tai sisältää saksankielisiä tai muita ulkomaankelisiä sanoja, asialla on tavanmukaisesti ollut   , jos juttu ei kokonaan hyydä veriä, ja är skriven på den bättre inhemska se on se Leenan tohelo joka öisin nukkua tuhisee...hähhähhäää....  ja kukapa muu silloinkin perimmältään kynää pitelee ellei   kun ovat aave(maisia) tarinoita...

[hippiäinen]

...Käyn rauhaas nukkumaan. Voin päivän päivään liittää,
Ja iloisesti kiittää Sun laupeuttas, Herra, saan.

 

Hyvää yötä

[meme]

Hyvää yötä, Jeesus myötä, älkää unohtako lähetystyötä  

[Leena]

On iltatoden aika.

Olipa kerran muuan Leena. Tämä nimenomainen  Leena oli pakotettu kunnostamaan tietty terassinlattia - lautaa myivät,  mutta mistä rakentaja ainakin avuksi?   Leena ei ole erityisen etevä henkilö erityisesti missään.  Jotakin tietopuolisuutta on saatu kaadettua suurella lusikalla hänen kurkustaan alas nenästä kiinni pidellen, mtta rakennustaitoa ei ollut siinä seoksessa  ja sitä tietoahan hän lisäksi oksentelee sinne tänne. Ja syyttää syöttäjiä - väittää voivansa pahoin!
  
 Vaan tapahtui juuri kuten saduissa -N.N. nimisen rakennstarvikemyymälän kautta esiteltiin hänelle suresti luotettavat remonttimiehet.  Alku sujui kuin unelmissa;  työ pääsi hilpeään vauhtiin ja jälki näytti miellyttävältä.
Vaan lauta loppui kesken, ja remonttimiehet pudistelivat päätään. Mutta keikka kuin keikka ja  joskaan se ei sisältänyt kipaisua kauppaan, niin tokihan nyt terassi korjattaisiin. Joukkueella oli vastuuhenkilö ja tämä urhea Sven Dufva viimeisenä, kentälle kaatuen (tai lähes, näytti) nouti lautaa lisää.
"Koska, ah, te suloista suloisemmat uljaat soturini, me siis nyt tapaamme jälleen" kysyy Leena katsoen kaihoten 3/4-valmista lattiaansa ja upeasti rskettuneita voimamiehiään.
-  No..tuota. Huomenna olisi M.M. ajot...Me...siis...

ja Leena ymmärtää. Missä muualla timpuri on tarpeen, ellei "ajoissa"? Hän katsoo kaihoten adonistensa  jälkeen ja huikkaa:
- Ylihuomenna?
- Tooota...noin... jos me sitten soitetaan?
- Yliylihuomenna?
- Noo...niin... me sitten soitetaan?

Ja Leena istuu kotona käsi poskella, päivät kuluvat, viikot vierivät, hän tuijottaa syyttävästi kännykkäänsä ja vain yksi kysymys merkitsee jotakin: MIKSET SÄ SOITA?!

Ja nyt pikku enkelini, seuraa tarinan vakava käänne.
Leenan mieleen hiipivät kaikki ne kerrat joina remonttimies on vastannut, luvannt, vakuuttanut: Mä sitten soitan.
Remonttimies ei ole soittanut.
Ja Leenan valtaa aitohämäläinen, hitaasti syttyvä hijainen raivostus. Musta ja uhkaava kuin suolampi.

Hän istuu keskeneräisellä terassillaan, ja pakkaa laukkuaan.
Sakset? Veitset? Retkipuukko?
Onhan ne varmasti ... teroitettu?
Mikään ei enää merkitse mitään... Leenan mielen täyttää yksi, kaikkinielevä ajats: Puukon ja remonttimiehen on kohdattava - ja vielä tänään. Ohitse kulkee naapuuri ja jää tavan mukaan vaihtamaan kuulumisia...ne vaihdetaan...ja naapurin katse kirkastuu. Venttaas vähän, hän sanoo, noudan meidän akkuporakoneen vielä, se on toisinaan todella jees noissa hommissa....
Hän kipaisee kotona, ja palaa mukanaan tarvike,
ynnä  mies.

Ja mies, , hän rakentaa valmiiksi Leenan terassin.

Leena lupaa korvata tämän ruhtinaallisesti, mutta toteaa samalla, että myös tietty ansiomerkki on tarpeen. Sillä mies on pelastanut tänä iltana kolmen remonttimiehen hengen ja elämän.

Se oli iltatosi tänään.

Kyyhkyläiset kujertavat teille, kaiken rakkauteni arvoiset - ja enemmänkin - te mesimarjani, pulmuni  pääskyni mun.

Kauniita, värillisiä unia jokaiselle.

[Leena]

Tänään Leena kertoo hyvin hauskan iltatoden. Romanttisen iltatoden!

Olipa kerran kummisetä. Tämä kummisetä oli juuri mennyt kihloihin, kun naapuri pyysi myllertämään kasvimaallaan. No, kummisetä ei kehdannt keltäytyäkään, ja niin siinä iltapuoli kului rattoisassa puuuhastelussa.
Päivän laskettua kummisetä kiitti lämpimästi, sillä sanotaanhan jossakin päin että missä on joutilaat kädet, siellä on paholaisella tilaisuus vaikka mihin, ja nythän kummisetä oli onnistunut välttelemään Vanhaa Kehnoa kokonaisen päivän. Hän meni siis iloisena miehenä kotiinsa ja pesi multaantuneet kätensä...mutta voi! Kihlasormus, uusi ja kiiltävä, oli kadonnut. Se oli aivan varmasti ollut kummisedän sormessa kun hän aloitti naapurin kasvimaalla vaan ei ollut enää.
No - naapuri suostui varovaisesti tunnustelemaan hernekepillä tms löytyisikö kovaa esinettä, mtta ei löytynyt, eikähän siinä sitten muuta kuin selittää kahtena miehenä morsiamelle, että näin se meni, kunnian ja omantunnon kautta. Morsian uskoi  kyllä itkuisten miesten vakuuttelut ja luotti kaikinpuolin sulhaseen, mutta silloin elettiin tarkan markan aikaa ja päätettiin toistaiseksi lykätä uuden sormuksen hommaamista - häihin mennessä se joka tapauksessa ostettaisiin.

Saapui syys ja jälleen naapuri pyysi kummisetää avukseen - lupasi osan sadosta syötäväksi. Kummisetä meni jälleen vältelläkseen Vanhaa Kehnoa, ja vielä iloissaan työskentelemään sillä hän oli aivan erityisen mielistynyt porkkanoihin.  Kummisetä  saikin luvan kiskoa nämä nimenomaiset juurikasvit maasta. Hänelle myös tarjottiin niitä koko suuri nippu kotiin viemisiksi ja hyvin iloisena kummisetä alkoi oitis vesihanan alla puhdistaa erästä...sepä oli hauskasti kiiltelevä...  Porkkana oli ympäröinyt itsensä sormuksella, jonka kummsetä oitis tunnisti kadottamakseen kihlasormukseksi! Niin kummsetä huolimatta ajankohdan myöhäisyydestä juoksi kylän halki häntä uskollisesti odottaneen morsiamen ikkunan alle  vaikka puhelin oli jo keksitty, ja... niin.

Kestävää on aito lempi.

Sen pituinen se.

Tämä oli tämän illan iltatosi.

Ja aivan ehdottomasti tosi.

Nähkää tosi jännittäviä painajaisia, hurjia ulvovia myrskyjä tai muuta jännttävää...makunne mkaan luonnollisesti, pikku muruseni

[santtu-62]

...makunne mkaan luonnollisesti, pikku muruseni

Vai pikku muruseni…. sitä kyllä ollaan meillä hieman tarkkoja kenen ”mörköjen”    kanssa seurustellaan, ettei tule painajaisia pitkistä ”pötkylöistä” 

http://www.youtube.com/watch?v=U1pe-gNknGY&feature=related

ps. täytyy varoa ettei naapuri soita…

[myyrä]

 

[Leena]

Vai pikku muruseni…. sitä kyllä ollaan meillä hieman tarkkoja kenen ”mörköjen”    kanssa seurustellaan, ettei tule painajaisia pitkistä ”pötkylöistä” 

http://www.youtube.com/watch?v=U1pe-gNknGY&feature=related

ps. täytyy varoa ettei naapuri soita…

Hyppää yli ikävien nimimerkkien, muru, niin toimivat useimmat! Hyppää yli!

 

[sadetta]

Hyppää yli ikävien nimimerkkien, muru, niin toimivat useimmat! Hyppää yli!

 

No minä en hyppää yli nimimerkin perusteella, sen verran kiinnostaa, josko jonkin idun löytäisin. Hyvin pitkiä tekstejä en jaksa kyllä lukea useinkaan.

[Leena]

Sunnuntain kunniaksi tai muuten vaan Leenan iltatosi kerrotaan Seuratuvan puolella ketjussa joka käsittelee mikä se olikaan? Sitä pelastuksen varmistelua.

Leena on vilpittömän kauhissaan iltatoden pituudesta.
Leena lupaa että ne lyhenevät heti huomenna. Tosin tämä on hyvin helppolukuinen ja Leenaa voitaisiin jopa syyttää ideavarkaaksi .