En juo viinaa ihan vain siitä syystä, että menin keväällä tekemään sellaisen periaatepäätöksen. Päätökseni syynä taas oli se, että jouduin siivoamaan erittäin alkoholisoituneen ihmisen entisen asunnon (jota ei varmaankaan ollut siivottu kuukausiin, tai vuosiin). Siivoamisen ajan jouduin myös asumaan tuossa kämpässä, ja urakka tuntui minusta silloin - ja vielä näin jälkeenpäinkin - aika raskaalta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Onneksi en sentään siivonnut yksin.
Voin sanoa, että sen mökin siivoaminen ja siellä asuminen oli varsin tehokasta alkoholivalistusta. Kaikilla aisteillani (erityisesti haju-) sen koettuani tiesin, millaiseksi en ainakaan halua elämäni muodostuvan. Omassa suvussani ei tietääkseni ole mitenkään hirveästi alkoholismia, mutta onhan pieni riski aina olemassa, jos pulloon tarttuu. Minä päätin olla tarttumatta.
Myönnän toki, ettei kaikista alkoholia käyttävistä suinkaan tule rappioalkoholisteja, enkä keneltäkään alkoholijuomien nauttimista kiellä. Päätökseni koskee vain itseäni, eivätkä esim. liköörikonvehdit ole pidättäytymisen piirissä.
