Hei akat!
Hyvillä mielin palasimme ensimmäiseltä mökkikeikalta tänä keväänä.
Mansikkamaa ja nurmikot olivat säästyneet edellis-talvea paremmin myyrätuhoilta. Vain kolme tai neljä kekoa nurmikolla.
Halkopinon katos oli kaatunut painavan lumikuorman alla. Sitä oli rusakko päässyt hyödyntämään. Se oli kiivennyt kattolevyjen päälle ja popsinut kaikki ylettymänsä visakoivun oksien päät.
Lunta oli ollut paljon ja leimukukat ja pensaat hangen alla. Kaikki olivat nyt säästyneet.
Hiiret olivat pitäneet yhdessä tiskipöydän nurkassa ja keittiövälinelaatikossa syöminkejä. Puinen paistinlasta oli maistunut rasvaisesta kärkiosasta ja joku näkkileivän kantti oli vahingossa jäänyt syötäväksi. Papanoita sain siivota aika runsaasti, jopa leivänpaahtimesta!
Haravointia oli vain vähän. Onneksi, sillä hartiat kipeytyvät vuosi vuodelta pahemmin. Sauna ja kylmägeeli ne pehmitteli.
Päivät ovat ilmojen puolesta erilaiset vuorotellen. Eilen oli jopa hiki töitä paiskiessa. Tänään satoi räntää kun kärräsin halkoja pinoon, eikä takkia tarvinnut ottaa pois.
Basso pääsi nauttimaan tutuista paikoista. Se vuoroin kätki ja vuoroin löysi luukätkönsä. Toisen luun se otti varmuudeksi mukaansa kotiin.
Matin veljen laittamia verkkoja ja katiskoita kävimme kahdesti kokemassa. Ei kalan kalaa. Joten tein Janssonin kiusausta ja broilerinkoipia ruumiin ravinnoksi.
Ensi kontakti mökkiin pitää ottaa aina hyvällä säällä, niin on mukavaa mennä suht.
siivottuihin lämpöisiin paikkoihin ensi viikolla.
Äitienpäivän olemme kaupungissa. Meillä on pienet tehtävät äitienpäivän messussa ja juhlissa.
