Eilen sain silittää taas pitkästä aikaa suloista koiraa kotona. Matti ulkoilutti matkoilla olleen ystävän lagotto romangolo Pabloa pari kertaa ja toi sen minuakin tervehtimään. Voi kuinka sydäntä lämmitti kun sai todella karvaisen koiran lämmön tuntea.
Käyhän meillä useinkin ne Lotan ja Martan lintukoirat, mutta ne ovat sellaisia piikkikarvaisia luikkuja. Pelkkää jalkaa ja rintakehää. Karvatonta koiraa en voisi koskea, tulee rotanpoikaset mieleen.
Teepä tästä nyt analyysi! Miksi pörröiset eläimet ovat kivempia kuin karvattomat ? Onhan ihminen kuitenkin suht. karvaton.