Oli mukava kirkkopyhä. Mie oon ihan ominpäin löytäny ystävän eli taas tavattiin Herättäjäjuhlien kämppiksen kanssa. Mutta muutenki valla ihmeellistä oli. Dosentti keikkui laukunhihnalla kun otin yhen kirjan väliaikalukemiseksi - söivät keittoa ennen seuroja enkä ollu varma syönkö - ja pappi saarnas siteeraamal häne Nachfolgeaan, olimme hyvin liikuttuneita

hän on yhä hieman tohkeissaan.

valvotti minua yön kun jankutti että pitää kiireesti kirjottaa... tästä en pidä... hän sai saman aikaan viimeksi, eikä hosumalla synny tulosta.
Mutta seurapuhe oli hyvä, kaikkikin mutta tämä Lapualta tuotu, kun puhuttiin yksiköstä ja monikosta. Nii-in. Minä rukoilen miljoonien puolesta, mutta miljoonat rukoilevat minun puolestani.
Sepä oli ajatus, joka auttaa, milloin on hengellisesti alakuloinen aika. Minä kuulun Kristuksen kirkkoon, enkä ole mikään minäminäminä. Minä ole me, ja meihin on hyvä ja turvallinen kuulua, meidän puolestamme rukoillaan kaikkialla jossakin, joku saattaa mainita nimeni, mutta suurimmassa osassa olen nimettömänä' mukana. Tämä on jonkin unkarilaisen runoilijan oivallus, Sannelin heiniä, kenen... tahtosin tietää.