Eilinen kyläily Kotkassa on ikimuistoinen. Messu oli omassa luokassaan kokemus! Merimusero ja Kotkan museo oli kiinnostava niin rakenteiltaan kuin sisältönsä puolesta. Todettiin porukalla että viikko tarvittaisiin jotta voisi kunnolla perehtyä sen kiinnostavaan antiin.
Erikoisen kiva oli virolahtelainen kalaputka. Se on jalaksilla oleva pienen pieni mökki, jossa on kamina ja kaksi laveria kalastajien lepopaikaksi ja asumuksesi talvikalastukseen meren jäillä. Hevosella, nyttemmin moottorikelkalla tms. voimapelillä se hinataan sinne missä kalastetaan. Videolla tuttua murretta haastava kalasta kertoi tarkemmin menneistä vuosista.
Hienoja esineitä oli vitriineissä uponneista laivoista nostetuille esineille. Katariina Suurelle menossa olleiden juhlavaunujen koristeveistetty runko ja monet astiastot kiinnostivat minua.
Pitkän aikaa tutkistelimme pientä punaista puskutraktoria, että mihin sitä on käytetty. Se muistutti nykyisiä lumenaurauskoneita, pieniä. Eikä se arvaus ollutkaan huono, sillä sillä on kasailtu kalkkilaivan ruumassa lumivalkoisena pöllyävää kalkkia.
Karhulan Lasin osastolla oli monia kotien tuttuja astioita, pulloja ja tölkkejä.
...
Pena, katsasimme Kotkan Lyseon rakennuksen ja hieno se onkin. Mikähän on niiden lasinpalasten ja keramiikan käyttö koriste-ornamentteina.
Kotkassa on vielä jäljellä vanhoja puutaloja ja kauniita vanhoja kivitaloja.
Ohitimme huonomaineisen Punaisen talon ja Kairon pariin kertaan, Keisarin metsästymaja näkyi kun ajoimme Tiitiäisen kotiin.
Palasimme toista reittiä, Hurukselan, Elimäen ja Korian kautta. Jo automatka oli ihana. Joutsenia oli pelloilla ja aamulla menomatkalla näimme avaralla taivaalla valtavan lintu-auran, satoja hanhia oletettavasti.
Kyllä kotimaassa kannattaa matkailla.
