Kasvit

[seppos]

Joillakin on jo orvokkeja ulkona, siis ei maassa vaan juuri ruukuissa ja pöntöissä ja laatikoissa. Jokohan ne pärjäilisi? Työkaverit varoitteli. Onko kenelläkään?

Meillä on ja hyvin ovat pärjänneet.

[Leena]

Jeps. Sitten on huomena täälläkin.

[Pyryharakka]

Pensaat kasvattavat yleensä juuriston yhtä laajalle kuin oksiston. Luulisin, että ruukussa kasvatettu marja-aronia ei kasva yhtä suureksi kuin maahan istutettu. Kokeilemalla sen näkee, miten se viihtyy. Kasvatetaanhan niitä suurempiakin puita bonzai-ruukuissa ja tehdään juuri sen kokoisia kuin halutaan.

Kun ajatellaan mitä hyvänsä tainta, esim. kesäkukkia, tomaatteja jne. Taimivaihe kasvatetaan pienessä potissa. Suurempaan ruukkuun istutettaessa, taimi hurahtaa kasvuun. Jos taimi jää siihen pieneen pottiin, sen kavu pysähtyy siinä vaiheessa, kun potti on täynnä juurakkoa, eikä uutta juurikasvua pääse syntymään.

[Leena]

Tämä oli hyvä neuvo, Pyryharakka. Ilmeisesti tästä syystä jotkin hyvään alkuun päässeet kasvini ovat niksahtaneet.

[Riitta-mummi]

Eikö puutkin ole kasveja?

Minun surunlapseni, suuri tammi on tiensä päässä. Ympärysmittaa on tyvessä yli metri, ikää n. 35 vuotta. Ei siis mikään vanhus tammeksi, mutta suotuisassa lämpimässä paikassa kahden rakennuksen välissä se on kasvanut aika kyytiä. Vettäkin on saanut mukavasti autotallin katolta tulevasta rännistä.

Syksyllä Matti otti siitä suurimmat alaoksat. Sitä surin jo hirveästi. Tänään sillä-aikaa kun oli kaupungilla hän oli oksasahalla ottanut alas melkein kaikki loput.

Huomena suuri tammi kaatuu. Parempi sen on kuolleena kuin silvottuna, mutta jotakin menetyksen tunteita koen jo nyt.

Haravoin tänään lumen alta paljastuneet viimesyksyiset lehdet enkä voinut olla ajattelematta että uutta vihantaa se ei enää tee.

Järki-ihminen minussa( kovin pieni) sanoo että naapuri on tyytyväinen ja itseltäni
säästyy monet hartiasäryt syksyllä kun lehtiä ei enää putoa.
Sireeni-aitakin pääsee saamaan lisää valoa ja leviämisen mahdollisuuden.

Mutta siihen kiipeilivät kaikki lapsenlapseni ja se oli uskollinen pyykkinarun päätepiste. Oravien ruokakin vähenee 80 prosenttia.

Haluan kunnioittaa sen muistoa tällä kirjoituksella. Rungon tyven haluaisin lahjoittaa Pro Puu:n kädentaitajille. Mutta se onkin toinen juttu.


                                   

[Leena]

Anjalankosken Enäjärven kylässä, puolivälissä kauppaa (joka ei kai enää toimi) ja Sanijärven uimarantaa, on portinpielessä kasvanut koivu, joka niinikään oli jo lapsuudessani ympärysmitaltaan lähes kaksi metriä. En ole miulloinkaan nähnyt yhtä massiivista tapausta. Alaoksassa oli meidän keinumme.  Latva näkyi lähes kilometrin päähän, enkä oikein tajua ettei sitä enää siellä ole. Kotikoivun alta  tultiin kesää viettämään, sen alla odotettiin postiautoa ja roikuttiin ja keinuttiin portissa (kielletty huvi). Neljäs sukupolvi ennätti nimittää sitä puuta Kotikoivuksi, isolla koolla, suuren koon kunniaksi...se oli kotialueen raja, ja muutenkin...

[Pirska]

Nyt kaikki saintpauliat kukkivat. Huomasin, että niiden lehdillä on jotain valkoista pumpulimaista. Soitettuani kukkakauppaan selvisi, että niissä on villakirvoja. Kukkakaupan täti sanoi, että parempi olisi heittää saastuneet kukat pois tai yrittää puhdistaa niitä ja vaihtaa mullat. Mietin hetkisen. Minä kun en ala kukkia pesemään, höpö höpö. Kukkivia kukkia en viitsi ihan tosta vaan heittää poiskaan. Isäntä ehdotti, että Roundupilla taatusti kuolee villakirvat.  Soitto toiseen kukkakauppaan ja selvisi, että heillä on multaan upotettavia puikkoja, joiden pitäisi tappaa myös villakirva. Siispä niitä ostamaan ja katsotaan tepsiikö.

En todellakaan tehnyt saintpaulioille muuta kuin lisäsin multaan ravinnepuikkoja ja kastelen nykyään ehkä vähän tiheämpään kuin tavallisesti (kerran viikossa). Mutta kun paikka on hyvä, niin nehän kukkivat. Olen kuullut mullan vaihdostakin, että sekin on toisaalta vähän turhaa puuhaa, kun siinä vain katkeilee juuria. Olen toki nuorempana ollut kovakin vaihtamaan multia ja kyllä ne saintpauliatkin kasvoivat toki silloinkin. Sitä vain menee vanhemmuuten vähän laiskaksi. Kaikkea turhaa työtä pitää välttää.

[Leena]

Voi että.  Minä en ole heittänyt omiani vielä pois, siirsin ne aivan erilaiseen paikkaan jossa valaistusolosuhteet, kosteus ja kaikki muu on vähän toisin kuin ennen.   Tuntuu hyvin omituiselta ajatukselta pestä saintpaulioita vaikka niissä olisi kirvojakin, kun on tottunut juuri varomaan ettei lehdillekään läikkyisi vettä. Mutta katson kyllä nyt, että lehdillä ei ole mitään ylimääräistä katetta, sillä kun ne ovat harmahtavat ja karvaiset, niihin voi tulla mitä vain harmaata lisää.

Ravinnepuikot olen unohtanut kokonaan, ja kuitenkin niitä on kaapissa!

Siirsin ne erityiselle "kysyy kärsivällisyyttä" - hyllylle, jolla odotan saisinko itämään muitakin, kuten appelsiininsiementä ja mikä se nyt onkaan se pitkänomainen vihreä ryppyinen päärynänmuotoinen jossa on iso siemen. Työssä jotkut aina syövät niitä eväinä...siis, avokado. Otin yhden siemenen mukaan, liotin ja se kuulemma kyllä itää jos pinnaa riittää... tuo on osoittautunut itselleni hyväksi tuo "vaatii pitkää pinnaa" - kasvihyllykkö.  Ne saavat kaiken tarvitsemansa, mutta eivät käy hermoilleni joka päivä, kun eivät ole silmissä kiusaamassa, en käy kysymässä että mitä ihmettä te olette vailla, kun mikään ei auta. Jos ne vain tarvitsevatkin omaa rauhaa, kokeilen vielä siis sitäkin.

Ja hurraa, eläköön, ruusubegoniaani on ilmestynyt kukkanuput. Ensimmäiseen. Saan ne vielä kukkimaan muutkin viisi.

[Riitta-mummi]

Minä en kovasti välitä eli tykkää kukkivista ruukkukukista huoneissa, leikkokukista sitäkin enemmän. Mitähän se kertoo minusta?
Ainakin sen etteivät joskus ostamani saint pauliat tai krysanteemit tms. kuki meillä kuin 2-3 päivää.
Pääsiäisenä oli mini-ruukkunarsisseja, tänään työnsin niiden sipulit ulos multaan.

Tänä vuonna valtavan kokoinen kliiviani sattui kuitenkin kukkimaan. Siellä lehtien välissä tököttää komea oranssinvärinen sarjakukka josta ensimmäiset jo putoilevat.

Ei se ole läheskään joka vuosi kukkinut, mutta on niin komea lehdistöltään ja onkin olohuoneemme ainoa kunnon kasvi.

Joitakin lehtikaktuksia olen onnitunut pitämään vuodesta toiseen hengissä talven yli. Siirrän ne lämpimien tullen parvekkeelle. Viisi vuotta sitten yksi yllätti valtavalla kukkien määrällä.

Rakastan kukkien keräämistä lunnosta. Ensimmäinen tehtävä mökille päästyäni on mennä etsimään mitä saisin maljakkoon. Otan vaikka taikinamarjan oksia jos ei muuta vielä ole. Rohto-imikkä ja näsiä on niitä ensimmäisiä ja kevätlinnunherne. Näsiää en poimi.
Valkovuokoista ja kieloista pidän oikein paljon, kuten yleensä muistakin valkoisista kukista, kuten sireenistä. Päivänkakkaroihin en koske, siitepöly jos pölähtää, voi kurjuus!

         Kukkivaa kevättä odottaen, Matti pärskyy jo leppien ja pajun siitepölystä.
Minulla on silmät allergisimmat.

[Aallotar]

Sain orkidean lahjaksi. Kukki sillä hetkellä, yli vuosi sitten. Eipä enää sen jälkeen. En saa pysymään ruukkukukkia hengissä, mutta enpä muista niitä kovin usein kastellakaan, höh.

Ihmeellistä sen sijaan on se, että vaikka kastelen St. paulioitani 3kpl yhtä harvoin kuin muita kasveja (mies tosin hoitaa kukkia meillä) niin ne ovat kuitenkin hengissä ja kukkivat kauniisti tällä hetkellä. Merkityksellistä, koska sain nuo kolme rakkaalta Mummiltani jo yli 10 vuotta sitten opiskelijakämppääni. Mummini kuoli 7 vuotta sitten, enkä kestäisi jos häneltä saamat kukat kuolisi! Kaipaan nimittäin Mummi-ystävääni yhä päivittäin 

Anoppini ehdotti minulle viherkasvia, joka säilyy vihreänä ja hengissä jopa pimeässä komerossa :-D En tosin nyt muista mikä se on nimeltään. Tykkään puutarhan kukista ja kodin ruukkukukista, mutta en saa aikaiseksi niitä hoitaa. Anoppi laittoi meille pikku puutarhan, sanoin vaan mitä kukkia haluan penkkiin, luksusta! Ehkäpä siksi lempikukkani on lemmikki, koska luonto hoitaa kastelun ja minä keskityn ihailemaan...

[Riitta-mummi]

Tulin äsken viimeisiä rippeitä haravoimasta ja huomasin että sinivuokot ovat komeasti kukassa. Meillä niitä on todella runsaasti. Muurahaiset kuulema levittää niiden siemeniä
ja siltä se näyttää kun talon sokkelin juureen on vuosien mittaan tullut sinivuoppomättäitä vieri viereen.

Minä pidän myös lemmikeistä. Nekin ovat viime vuosina levinneet aika kivasti omenapuiden alle ja kukkapenkkiini aivan riesaksi asti. Sitten kun ne ovat kukassa ovat myös kielot samaan aikaan. Niistähän tulee yhdessä aivan ihania kimppuja. Sitä ennen avautuvat valkovuokot. Niistä pidän myös paljon. Ja kerran keväässä kerään suuren kimpun niitä maljakkoon.
On onni asua tällaisessa paikassa missä kukat ja linnut viihtyvät hyvin.

[Leena]

Anoppini ehdotti minulle viherkasvia, joka säilyy vihreänä ja hengissä jopa pimeässä komerossa :-D

Olisiko palmulimo.  Kerran elämässäni tarvitsin todella vaivattoman kasvin. 
Sattui niin, että minulla oli poikkeuksellisen huonosti aikaa. 
Huomio siinä määrin yhdessä projektissa, että saatoin päättää työskennellä sen parissa kello seitsemään ja lähteä sitten uimaan tai jotain, no aika usein kävi niin että kello olikin seitsemän, kun lopetin...aamulla.... ihmettelin hajamielisesti, kuinka ulkona valostuu kovasti, ja kesän lähestyessä ihmettelin, miten "näin illalla" ilman epäilystä aamulaulajat  ovat äänessä.Parin vuoden ajan mentiin näin.   Kerran ihan unohdin mennä työhön.  Ne soittivat sieltä sitten...

Tämä kaikki on totta ja minulle heman epätavallista - mutta antaa hyvin kuvan siitä tilanteesta johon kyseisen kasvin tuli siis sopeutua. Menin kukkakauppaan ja kuvailin tämän tilanteeni, ja he suosittelivat tätä nimenomaista kasvia. He sanoivat että sitä on jokseenkin mahdotonta tappaa.  Selviydyimme hengissä, kasvi ja minä, kumpaakin on aiheellista pitää pienenä ihmeenä, sanoi minun neurologini ja ehdotti että pitäydyn jatkossa hieman vähemman kiinnostavissa puuhissa.  Kasvi on nyt varsin tyylikäs saatuaan vielä hieman hoitoa ja normaalin huomion minkä nyt kasvi saa. Se on vähintään 70cm, kiiltävälehtinen, uljaasti monelle taholle haarautuva ja erityisen edukseen tummassa suojaruukssa.

[Pena]

Tiitiäisen kanssa Kotkan kirkkopuiston laidassa käymäni keskustelu sai minut penkomaan netistä tietoa savannien puista. Löysin parikymmentä pohjoisen Namibian tärkeintä lajia. Syötäviä hedelmiä löytyy vaikka seuraavista: Diospyros mespiliformis, Ficus Sycomorus, Berchemia discolor ja Hyphaene petersiana.

Leskenlehdet kukkivat eteläisillä penkoilla.

[Leena]

Onkohan jokin niistä savannipuista kasvatettavissa sisätiloissa suuressa ruukussa? Haluaisin kokeilla jotakin uutta.
Kuinka käy banaanin jos sen vain kuorii ja survaisee multaan ja  ruukkuun? Löysin siitä varsin lupaavaa tietoa. Onko kukaan kokeillut?
Ruusubegoniani onnistuivat yli odotusten, nyt vain on niin koleaa ettei voi ajatellakaan ulos siirtämistä.

Sinivuokot työpaikkani pihalla samoin puhkesivat kukkaan. Niillä on suojaisa paikka talon vierellä.

[hippiäinen]

Minulla on hyvinvoiva viirivehka, jonkun verran kituva(n näköinen) hienohelma, silloin tällöin kukkimaankin innostuva saintpaulia ja muutama aneeminen anopinhammas 


Kastelen silloin kun muistan, yleensä silloin kun viirivehka on nuupahtanut