Katso tv:stä

[Pirska]

Kyllä mä ymmärrän säälin ylhäältä alaspäin suuntautuvaksi ja myötätunnon viereltä vierelle.

Ymmärrän käsityksesi siltä pohjalta,että olet niin nuori. Minä olen sen verran vanhempi, että ollessani Sinun ikäisesi sääli sanaa ei käytetty mainitsemassasi merkityksessä.

Esimerkiksi siisti sana tarkoittaa vanhastaan puhdasta, mutta silläkin on ihan uusi merkityksensä nykyään.

Wikipedia selittää asian näin:
"sääli

   1. Sympatian laji
   2. Toisen olennon kärsimyksen tai mielipahan herättämä myötätunto.
"


"MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0
sääli5
1. vars. toisen ihmisen mielipahaan, suruun, kärsimykseen, onnettomuuteen tms. kohdistuva osanoton tunne, myötätunto(isuus). Tuntea sääliä jkta kohtaan. Minun on häntä sääli. Minun tulee t. käy häntä sääli, käy häntä sääliksi. Tehdä jtak säälistä. Nälkäisen lapsen kuva herätti jokaisessa sääliä. Hänessä heräsi sääli miestä kohtaan. Itsesääli.
2. alentuvaa, halveksivaa t. vaivautunutta suhtautumista ilmaisemassa. Hänen selittely-yrityksensä saivat osakseen lähinnä sääliä.
3. pahoittelevissa ilmauksissa: vahinko, harmi, harmillista, surullista, murheellista, valitettavaa. On sääli kaataa noin komeita puita. Sääli, ettei hän päässyt mukaan.
"

Mitähän kielitieteilijä Mt sanoo tähän?

Vaikka sääli-sanalle on muitakin merkityksiä, en silti ala boikotoida sanaa siinä pelossa, että minut ymmärretään väärin.

Oli vitsi, kun neekeri-sana sai niin pahan merkityksen, että sitä ei saanut käyttää. (Minun nuoruudessani se oli ihan normaaliin kielenkäyttöön kuuluva sana). Sitten heistä alettiin käyttää musta-nimitystä. Kuulin vitsin, että kun musta-sanaakaan ei enää saanut käyttää, niin alettiin käyttää nimitystä savuvahinko.

[Leena]

Olen Sannelin kanssa samoilla linjoilla. Säälissä on aliarvioiva komponentti. En todellakaan voi ymmärtää sitä empaattiseksi.

Olisko se arkipuheessa saanut aika usein tämän sisällön. Alkuperäinen merkitys muuttunut.

[Sanneli]

Mää ymmärrän säälin tunteena joka estää näkemästä kokonaisuutta. Esimerkiksi kaveri oli perhekodissa harjoittelussa ja siellä kiellettiin heti että lapsia ei saa sääliä, siis lamata itteensä ajattelemalla että voi kun tuolla on ollut surullinen lapsuus tai pahimmillaan antaa lapsen tehdä mitä tahansa koska "antaa sen nyt nauttia kun sillä on ollut niin kurja lapsuus".
Tai esimerkiksi haavoittunutta siiliä voi sääliä.

Myötätuntoon ei mun mielestä liity tämmöstä lamaannuttavaa vaikutusta eikä se oo heikompaan olentoon kohdistuvaa, se on sitä että osaa asettaa ittensä mielikuvissaan samaan tilanteeseen ja arvella että toisesta nyt tuntuu pahalta.

[Riitta-mummi]

 

  Kun minä suren eli säälin milloin mitäkin. Afrikan nälkään kuolevia lapsia,pultsareita, auton alle jääneitä kettuja ja supikoiria, verkkoon kuolutta härkälintua, oikein itkua tuherran ja murehdin kaksikin päivää, isäntä tokaisee: "Sääli on sairautta!".

Se vasta lohduttaa! Tulen niin vihaiseksi että jos joku näkisi, säälisi Mattia.

[Sanneli]

Tänään Pientä pintaremonttia -ohjelmassa remppailtiin paritaloa Mukkulassa 

[Riitta-mummi]

  Tuttu talo. Yksi talo on välissä siihen kerrostaloon missä me asuimme. En tunne tätä uusioperhettä. Mutta se rouva joka asuu siinä toisessa pienemmässä asunnossa on hyvä ystävä vuodesta 1965.

[Riitta-mummi]

Kohta alkaa Teemalta Antonianin La Notte(Yö). Pidän Jeanne Moreauta yhtenä parhaista näyttelijöistä. Ah, Jules ja Jim!

Siis Teema klo. 19

[Riitta-mummi]

 Kyllä olikin kärsivällisesti katsottavaa . Lopussa kiitos seisoi. Alkoi ajatukset eri kohtauksista avautua.
Melkein välillä meinasin luovuttaa, mutta oman nuoruuden tyyli italialaisittain toki piti kiinni. Jeanne Moreau ei ollut vielä kypsynyt loistoonsa, mutta Mastorianni oli kuin luotu osaansa.
Rakkaus, viha, välinpitämättömyys, vietit, raha, kepeä elämä, turhautuminen ja kuolema. Siinä ne kaikki olivat naamioituneena tylsyyteen.
Hyvän elokuvan merkki on minusta että siitä riittää pureskeltavaa jälkikäteen.

[Atanasia]

Voimalassa keskustellaan taas Kristuksen morsiamista

http://ohjelmat.yle.fi/voimala/etusivu

[Riitta-mummi]

Katsoin eilisen Runoraadin. Uutta oli että valitsemaansa runoon olivat elokuvaohjaajat tehneet visuaalisen puolen. Aiheena oli erotiikka.

Oli se mielenkiintoista nähdä ja kuulla. Juontaja on mainio sanataituri. Juha Itkonen oli mukana, pidän hänestä. Hän oli myös siinä Kymmenen uutta käskyä ohjelmassa.

Tänä iltana tulisi elokuva Martti Lutherista Yle 1:ltä. Alkaa vain liian myöhään minun rytmiini. Päättyy 0.45. Voisihan sitä yrittää rytminmuutosta kun huominen ei ole edes kauppapäivä.
Taitaa olla uusinta vuoden takaa. Joseph Fiennes Lutherina.

[Riitta-mummi]

Katsoin eilen Teemalta Tennesee Williamsin Äkkiä viime kesänä. Olin nähnyt se vuosia sitten ja jotkut kohtaukset muistin.

Katsoiko kukaan muu teistä? Pyydän kommenttejanne niistä symboleista, kuten se kotona oleva dinosaurusten aikainen puutarha raadonsyöjäkukkineen ja muine pelottavine elementteineen.
Mitä oli se Galapagos saarella nähty kilpikonnanpoikasten raatelu?
Entä se amalfilaisten nuorten joukko soittimineen?

Oivalsin sen tytön trauman jota sairaalassa-olo pahensi . Ymmärsin sen Mrs. Venablen mustasukkaisuuden.
Mutta se pojan kuolema? Oliko se symboli jostakin raamatullisesta. Ei kai hän homouttaan joutunut kuolemalla sovittamaan? Vai oliko aika silloin otollinen sellaiseen.

Mitä muuta niissä syvissä vesissä kulki.

Tämä oli vaikeammin aukeava kuin esim. Kissa kuumalla katolla tai Viettelyksen vaunu.

[Leena]

Riitta-mmmi, minultakin menee nuo myöhään alkavat säännöllisesti ohi. Olen yksinkertaisesti unessa jo kymmenen uutisten aikaan.  Yritän joskus katsella, ja nukahdan telkan eteen lattialle.   Mikä sen Luther-leffan nimi oli - jos nyt katsoisi onko ne Areenalla. Tuon toisen katselen myös.

[Riitta-mummi]

Hei ikävöivä!

Äkkiä viime kesä tuli eilen jo 19.00-21.00. En ollut uninen, vaan en oivaltanut kirjailijan tarkoitusta tai ohjaajan motiiveja näissä raadollisissa jutuissa. Kannibalismia, enkeliluuranko ym. Ihmismielen syövereissä kulki tämä tarina. Kun katsot sen kerro komenttisi. Luin googlesta kaikki mitä löysin, mutta en päässyt ymmärtämään kuviota.

Sen Luther elokuvan nimi on muistaakseni ihan vain Martti Luther.
Siinä on Lutherina se komeampi Fiennes.

Toissa-iltana katselin Ralph Fiennesiä ja Susan  Saradonia. Rernhard ja Doris. Tosipohjainen tarina Doris Duke´sta, eräästä maailman rikkaimmasta naisesta.
Katsoihan sen, mutta kun luin oikeasta Doriksesta sain hänestä aika erilaisen kuvan.
Miten nyt liki 80 vuotias olisikaan sellainen seksipeto kuin elokuvan Doris.

[Leena]

Äkkiä viime kesänä saattaa kuvauksesi perusteella jäädä väliin. Usein nämä "ylikuvitetut" jtt ovat turhan no, joko osoittelevia, ja useimmiten osoittelevat vain ohjaajan käsitystä siitä miten jutt toimii. Tarinahan ei ole huono, mutta kai siitä vähän huonon leffan saa. Mitä pelkistetympi sen parempi useimmiten, siten että jos nyt yksittäinen katsoja alkaa ajatella jotakin mistä tulee enkenln luuranko (?) mieleen niin teho toimii. Tosin en tiedä miksi juuri enkelin luurangon pitäisin  tulla mieleen. Hah. Tulee mieleen että työssä on  jo ajat sitten sivuutettu se pylväs jossa luki "tarpeeksi outoja juttuja"  ja leffapuolella jokin aivoja vähemmän rasittava on kelvannut.

Täytyy katsoa millainen on se Luther-leffa. Vuokrattiin sellainen kerran, se, jossa oli ne kaikki klisheet, Katarina Bora sillitynnyrissä sun muuta.

[seppos]

Ellet pääse huomenna kirkkoon, niin jumalanpalveluksen voit seurata netistä osoitteessa www.virtuaalikirkko.fi . Oulun tuomiokirkossa saarnaa toiminnanjohtaja Simo Juntunen.