Mitä luin/luen viimeksi 7.

[Leena]

KIrjahyllyn kevätsiivous jatkuu. Jotunin "Huojuva talo". Selkämys irtosi.
Arnkil-Eskola Sirenius: Perimmäisten kysymysten äärellä. Siitä hauska, että eivät ainakaan nämä miehet vetäisi köniin ja iskisi "järkiajattelusta" Raamatulla kalloon, jos ajattelee.  Et kun sitä pitäis silleen niiku vaan uskoo ja sinä ajattelet. Ei saa.

[seppos]

KIrjahyllyn kevätsiivous jatkuu. Jotunin "Huojuva talo". Selkämys irtosi.
Arnkil-Eskola Sirenius: Perimmäisten kysymysten äärellä. Siitä hauska, että eivät ainakaan nämä miehet vetäisi köniin ja iskisi "järkiajattelusta" Raamatulla kalloon, jos ajattelee.  Et kun sitä pitäis silleen niiku vaan uskoo ja sinä ajattelet. Ei saa.

Taisin lukea tuon kirjan joskus 1960 luvulla eli kaukana viime vuosituhannella.

[Riitta-mummi]

Sain Mikko Juvan muistelmat loppuun. Aloitin Leena Landerin Käskyn. Se on tainnut olla Finlandia-ehdokas.

[maisakai]

Luin viimeksi loppuun Leena Landerin Tummien perhosten kodin. Varsinkin alku tuntui sekavalta ja ahdistavalta, mutta sinnittelin loppuun, koska se oli kirjapiirimme valitsema kirja, jota viime sunnuntaina käsiteltiin. Itse asiassa keskustelu auttoi ymmärtämään sitä paremmin, ja lopulta tulin siihen tulokseen, että saattaisin jopa lukea Landerin muitakin, osin samoista henkilöitä kertovia kirjoja. 

Sitä ennen luin Matti Lehtolan kirjan Sisar Ursula nähdäkseni, sopisiko se äidilleni nimipäivälahjaksi. (Sopinee. Kertoo inarilaisesta rajaseutusisaresta.) Nyt on menossa iltalukemisena Martti Simojoki - kirkon ääni ja bussilukemisena työmatkoilla John Naishin Riittää jo - irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa. Valtava pino muita kirjoja on odottamassa, että olisi enemmän aikaa lukea.
 

[Leena]

Jostakin syystä en saa Landeriin makua, en millään.  Kyllä nitä nyt lukee mutta en oikein kästä mikä niistä tekee Kirjoja. Ehkä joku lukupiiri auttais. En tie mikä kotimaisessa nykyproosassa tökkii. Ne jää peräti kesken, tai vakutelma on että pahoin nuupahtavat loppua kohti, kuten se Westön "Missä kuljmme kerran" .  Alku oli hyvä, nappasi mukaansa, mutta viimenen kolmasosa oli vain kertakaikkisen tylsä.

Seuraava joka kannattaisi ottaa luentaan on varmaan "Siilin muotokuva" kuka olikaan tekjä. Kuuntelin sivusta satunnaista korviin osunutta juonikuvausta, ja eipä ollut hullumpaa.

[Leena]

Paras unohtui. Tsehovin "Lokki". Se OLI HYVÄ!  se ON AINA HYVÄ! - en löydä nyt sitä hattua ässän päälle, mutta kansa ymmärtää?

[mt]

Huomasin käyttäneeni keskustelussa taas sanaa diskurssi. Foorumin haku kertoi, että olen menetellyt näin kuudessa viestissä. Rangaistukseksi tuomitsen itseni perehtymään käsitteeseen tarkemmin, ja niinpä kirjakaupasta tarttui mukaan Sari Pietikäisen ja Anne Mäntysen kirja Kurssi kohti diskurssia (Vastapaino 2009). Pikavilkaisulla se vaikutti järkevältä kirjalta, joka antaa lukijalle paitsi teoreettisen perustan myös käytännöllisiä ohjeita tutkimuksen tekijälle ongelmanasettelusta alkaen. Järjelliset suomenkieliset esitykset laadullisesta tekstintutkimuksesta ovat harvassa, joten kirja on varmasti tervetullut alan opiskelijoille ja meille muille.

Koetan kuitenkin hillitä itseni foorumilla.

Mt

[Leena]

Koetan kuitenkin hillitä itseni foorumilla.

Mt

Samat täällä --- koetan yrittää kirjoittaa juttua joka kiinnostaa muitakin kuin itseäni (noh, tai yritän keksiä, vähitellen varmaan oppii)  . Mutta ei minua ole diskurssi häirinnyt, ja kuudesti ei vielä hukuta ketään.  Ainahan voi hypätä yli.  Melkein tekisi mieli pyytää että päin vastoin --- lue ja kerro mitä se kirja sanoo asiasta.

[maisakai]

En tie mikä kotimaisessa nykyproosassa tökkii. Ne jää peräti kesken, tai vakutelma on että pahoin nuupahtavat loppua kohti, kuten se Westön "Missä kuljmme kerran" .  Alku oli hyvä, nappasi mukaansa, mutta viimenen kolmasosa oli vain kertakaikkisen tylsä.

Tänä vuonna lukemistani kotimaisista uutuuksista kaksi on ylitse muiden:
Kari Hotakaisen Ihmisen osa ja Antti Hyryn Uuni.
Ne ovat keskenään ihan erilaisia, mutta kumpikin on tuottanut Lukuelämyksen. Suosittelen.
(Lieneekö niistä jo tällä keskusteltukin?)

[Atanasia]

Antikvariaatista löytyi Mark Twainin pieni kirjanen Eevan päiväkirja.

Kirja alkaa:

Lauantai
Olen melkein kokonaisen päivän nyt vanha.
Saavuin eilen. Siltä vaikuttaa.
Ja niin täytyykin olla, koska jos toissapäiväinen oli,
en nähnyt enkä muista sitä.

----......

Sunnuntai
Se on vielä puussa, nähtävästi lepäilee.
Jotain omituista tässä kuitenkin on.
Sunnuntai ei ole levon päivä.
Lauantai on lepäilylle tarkoitettu.
Se näyttää luontokappaleelta joka on
kiinnostunut loikoilusta enemmän kuin mistään muusta.
Kyllästyisin itse vastaavanlaiseen makoiluun.
Väsyttäisi istuksella puussa ja vain katsella ympärilleen.
Mitäköhän varten se on olemassa?
En ole nähnyt sen tekevän koskaan yhtään mitään.

....

[Pena]

Mikä siellä puussa lorvi? Aatami, käärme vai kielletty hedelmä?

[Atanasia]

käärmes

[Pena]

Piirsin joskus huvikseni oksanhangassa päiväunia vetelevän apinain Tarzanin suu auki ja kuolapisara alahuulessa. Jane taisi siinä kuvassani olla topakampi emäntä kuin elokuvissa. Tämä tuli mieleen Mark Twainin jutusta. En tiennyt hänen tuollaistakin kirjoittaneen.

[mami]

Luin viimeksi Giordanon Alkulukujen yksinäisyys ja nyt on menossa Hannu Väisäsen Kuperat ja koverat. Kummatkin ovat omalla tavallaan viehättäviä. Yhteistä on nuoren ihmisen sisäisen maailman uskottava kuvaaminen. Väisäsen alivuokralaiskokemukset Helsingissä melkein vetävät vertoja omilleni.

[Atanasia]

Olin Väisäsen kanssa yhtäaikaa samassa lukiossa.
Saan näin hitusen hänen gloriaansa...
Hän oli jo silloin ylitse meitä muita. Lahjakas ja etevä.
Niin kuvallisessa kuin musiikillisessakin ilmaisussa.
Ja kuten on käynyt ilmi - myös kirjallisessa ilmaisussa!

Miksi kaikki lahjakkuus pakkautuu yhteen ja samaan,
eikö sitä voisi vähän jakaa...Jumalalta kyselen.