Oli pakko sulkea radio, kun joku karjui siellä, varmasti hartaasti, oikein ja autuaasti ja hyvässä tarkoituksessa.
Joskus riittää hiljaisempi puhe ja eleettömämpi julistus (hyvä esimerkki jälkimmäisestä: erään srk:n joululaulutilaisuus, jossa pappi ei rakastanut omaa ääntään enemmän kuin lähimmäistensä raakkumista).
Vähän ikävä olo on tullut Sadimaan jutustelusta toisinaan, vaikka hän ei karju mutta syyllistää jo muutenkin syyllistyneitä ja/tai kyykytettyjä. Väärä kohderyhmä. Tuskinpa kukaan rahamies noita ohjelmia joutaa kuuntelemaan.