En ehkä saanut irti tilityksistäsi sitä mitä tarkoitat.
Tarkoitus sitä, mistä Osmo tuolla jo jotain kirjoittikin.
Minua kiinnostaa ihmisen käyttäytyminen erilaisissa tilanteissa.
Erilaiset kulttuuriympäristöt myös kiinnostavat.
Minusta vahvasti näyttää siltä, että ihminen on pohjimmiltaan samanlainen, riippumatta yhteisöstä, jonka hän kokee omakseen. Ihmisen samanlaisuus sitten johtaa varsin samankaltaisiin ilmiöihin yhteisöstä taikka kulttuuritaustasta riippumatta.
Käytät usein adjektiiviä hassu, hassunhauska. Oletan että tarkoituksesi on sanoa paljon väkevämmin, mutta hyvinkäyttäytyvänä miehenä jätät tulkinnan lukijalle.
Joitain asioita on pakko lievennellä, jos niistä haluaa keskustella.
Varmaan joskus käytän kyseisiä ilmauksia, kun en uskalla käyttää sellaisia, joita haluaisin.
Tässä tekstissäni asiat, joita kuvaan, oikeasti ovat minusta hassunhauskoja, joten termi sopii niihin hyvin.
Tälläkin foorumilla olen paljon kirjoitellut erilaisista ilmiöistä, jotka minusta oikeasti ovat hassuja ja jopa hassunhauskoja.
Jostain syystä aina silloin tällöin joku suuttuu kuvauksiini.
Haluan herättää keskustelua, en pilata kenenkään elämää.
Minun kokemukset seurakunnan eri suuntien tilaisuuksista eivät ole samansuuntaisia.
En ole kuullut toisten haukkumista, mutta omakehua kyllä. Ehkä vanhemmistot ja vastaavat tätä harrastavat ja sanaa levittävät, mutta ei rahvaan kuullen.
Niisä piireissä, joissa minä olen ollut, ei sielläkään varsinaisesti puhuttu pahaa kenestäkään.
Joskus vain kerrottiin, kuinka asiat oikeasti olivat - ja eihän se ole pahan puhumista.
Jos olisin tehnyt galluppia omissa yhteisöissäni, pahanpuhumisprosentti olisi varmasti omassa piirissä koettu olevan lähellä nollaa. Pahan puhujat olivat ulkopuolisten yhteisöjen jäseniä.
Jos olisin käynyt kaikissa niissä ulkopuolisissa pahaa puhuvissa yhteisöissä, olisin sielläkin saanut varmasti samanlaisen galluptuloksen: "emme me pahaa puhu, joskus saatamme tosin muutamia tosiasioita muista mainita".
Kaikilla yhteisöillä on omat yhteiset "vihollisensa" joista sitten puhutaan erilaista negatiivista.
Omaa poppoota kehutaan maasta taivaaseen joka poppoossa ja samalla kauhistellaan sitä, kuinka meistä puhutaan pahaa.
Vaan, yhteisöjen elämä koostuu paljon muustakin - sanoisinko, että pääasiassa monesta monesta muusta osatekijästä.
Yhteisö tuo turvaa, parhaimmillaan syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta (kuten minulla tuossa ensimmäisen tekstini yhteisössä), yhteistä tekemistä ja yleensäkin kaikenlaista henkistä rikkautta, jota ihminen tarvitsee terveeseen elämään.
Oma kokemukseni näissä suunnissa oli että siellä keskityttiin enemmän epämääräiseen sielunhoitoon ja evankeliumin julistaminen jäi toistuvien Raamatunlauseiden varaan.
Taas vertausta käyttääkseni "pullamössöä" lapsille. Hampaatonta.
Ruisleipää aloin kaivata.
Eri yhteisöjen tavat levittää omaa maailmankuvaansa on myös oma mielenkiintoinen aiheensa pohdittavaksi.
Ehkä siitäkin joskus aloitetaan oma ketju.