Mieleeni nousi kysymys anteeksi pyytämisen logiikasta keskustellessani kavereitteni kanssa.
Pontimina esitän kaksi tapausta:
Ensimmäinen on vanha tapaus eräästä oppilaitoksesta. Kaksi oppilasta tulee myöhässä tunnille. He pyytävät myöhästymistään opettajalta anteeksi, mikä aiheuttaa pojille yllättävän reaktion: opettaja suuttuu.
"Kehtaattekin. Yritätte virittää oman tekonne
minun niskoilleni! Niin kuin
minä olisi syyllinen
teidän virheeseenne!"
Pojat ovat luonnollisesti hämillään.
Toinen tapaus lähempää. Olin hiukan huonosti mukana eräässä keskustelussa muutamia kuukausia sitten tällä foorumille. Benkku viittasi omaan tyyliinsä ylimalkaisesti joihinkin elämänsä tapahtumiin. Esitin sitten kysymyksen, että voisiko hän hiukan valoittaa asiaa tarkemmin. Vastareaktio oli torjuva, miksi pyysin anteeksi tarkoittamatonta tungettelevuuttani.
Vastareaktio tähän oli kutakuinkin sama kuin opettajan:
toisen kerran jo tänään, tunnen itseni vaivautuneeksi(sanasta anteeksi).
Mutta uskon että tarkoitit sanaa pahoittelen, niinhän se oli 
Muita kommentteja anteeksipyytämisestä:
Ajattelen anteksipyytämisestä nyt, että vaikka olisikin oikeassa, mutta jos toinen on loukkaantunut, ei ole itseltä pois, jos pyytää anteeksi. Vaikeaahan se useimmiten on, mutta kuten Viisveisaaja totesi, sopuisan ilmapiirin vaaliminen on ensiarvoisen tärkeää.
Jos joku loukkaantuu minuun niin, että on ymmärtänyt minut väärin (tahallaan tai tahattomasti), niin en silloin osaa enkä edes halua pyytää anteeksi. Koen, että jos olen jotain mieltä, en ala muuttaa mielipidettäni mielistelläkseni toisia. Pidän mielipiteeni, vaikka joku siihen loukkaantuisikin.
Jos pyydän anteeksi, niin silloin myös tunnen, että olen tehnyt väärin ja anteeksipyyntö lähtee sydämestä. Jos heitän vain kevyesti, sorry, niin se ei ole mikään anteeksipyyntö eikä sillä ole mitään merkitystä.
[--]Ajattelin asian vain niin, että silloin kun pyydän anteeksi joltain, tunnen, että olen tehnyt väärin häntä kohtaan. Yritän olla siitä eteenpäin loukkaamatta toista ihmistä.
Väärin ymmärretty voi pyytää anteeksi sitä, ettei ole osannut ilmaista itseään tarpeeksi selvästi.
Miten sinä silleen ajattelet, että anteeksipyyntö on sama kuin perua mielipiteensä?
Joskus on syytä pyytää anteeksi sitä,
että on pahoittanut toisen mielen.
Olkoon se asia sitten mikä tahansa.
Sehän on myötäelämistä,
toisen tunteen ymmärtämistä.
Ei se silti edellytä sitä, että
pyörtää tekonsa ja sanansa.
Anteeksipyynnön luonteesta on siis monia tulkintoja. Mitä me todella tarkoitamme pyytäessämme anteeksi?
Tarkoittiko Toyotan pääjohtaja Toytotan ostajien olleen väärässä, kun hän pyysi anteeksi teknisiä ongelmia?
Mihin perustuu ajatus, että anteeksipyyntö onkin jotenkin huono juttu? Olisiko pahoittelu parempi?
Kyselevällä mielellä...
