Tänään oli postissa tullut Uusi tie -lehti. Siinä oli minun nimeni, joten oletettavasti joku on tilannut sen minulle lahjaksi. Epäilen vanhempiani, koska heille se on tullut niin kauan kuin muistan. Arvostan elettä sinänsä, mutta kunpa he olisivat valinneet jonkin toisen lehden! Olen lueskellut Uutta tietä vanhempien luona käydessäni ja todennut sen kerta kerran jälkeen entistä vastenmielisemmäksi. Nytkin yritin lukea sitä, mutta en päässyt alkua pidemmälle, kun jo alkoi suututtaa. Heti pääkirjoituksessa päätoimittaja tuomitsi suorin sanoin Ruotsin kirkon kadotukseen, koska se päätti hyväksyä homoseksuaalien avioliitot. Lopun lehdestä silmäilin pikakelauksella, mutta sisältö oli tuttua tavaraa: Torinon käärinliinan aitouden vakuuttelua, lähetystyön ylistystä, uskoontulleiden ihmeitä pursuavia todistuspuheenvuoroja. Tällä kertaa Kansanlähetys sai minut yllättäen jopa niin huonolle tuulelle, että heitin lehden suutuksissani lattialle. Siellä se on vieläkin.
On kai niitä huonompiakin lehtiä. Ja epäilemättä tämänkin foorumin jäsenistä moni lukee Uutta tietä mielellään. Mutta ei se mikään erityisen körttiläinen lehti ole ajatusmaailmaltaan, jos minulta kysytään. Lähes kaikista jutuista paistaa läpi se sama "me tiedämme, miten nämä asiat oikeasti ovat, ja jos ette ole samaa mieltä, menette helvettiin" -asenne, ja sitä minä en tässä elämäni vaiheessa kerta kaikkiaan jaksa sietää. Kyllä minä oman epätäydellisyyteni tajuan ilman, että sitä puukkoa vielä käännetään haavassa. Esimerkiksi Sana ja Askel ovat tässä suhteessa huomattavasti miellyttävämpiä hengellisiä lehtiä (nekin muuten tulevat vanhemmilleni).
Täytynee ottaa asia hienovaraisesti puheeksi jossain vaiheessa. Ja jos joku nyt loukkaantui tästä avautumisesta, niin pyydän anteeksi. Minun puolestani saatte lukea Uutta tietä aivan vapaasti, kunhan ette tarjoa sitä minulle.