Käsittääkseni kukaan suomalainen lihakarjankasvattaja ei kasvata härkiä. Amerikkalaiset kuulemma niin tekevät, mutta syöttävät sitten hormooneja, jotta härät kasvaisivat. Suomalainen tapa on mielestäni eettisempi ja terveempi. Siis täällä ei kuohita sonnimullikoita häriksi niinkuin jenkeissä.
Sonnimullikka kasvaa teuraskokoonsa alla puolessatoista vuodessa. Kun näet kaupassa naudanlihaa, jossa kalvot ja mahdollinen rasva on vaaleaa, tiedät sen olevan nuoren mullikan lihaa.
Lehmä poikii ensi kerran noin kaksi vuotiaana. Sen toivotaan pysyvän terveenä ja tekevän kuudesta kahdeksaan vasikkaa. Lehmä kantaa, niinkuin emäntänsäkin yhdeksän kuukautta. Tavoite on, vasikoita tulisi kerran vuoteen, mutta käytännössä lehmän vasikointiväli venyy vähän vuotta pidemmäksi.
Kun lehmä päätyy teuraaksi, se voi olla kymmenenkin vuoden vanha. Tosin nykyinen tehotuotanto kulutta lehmiäkin ja herkemmin kasvattaja laittaa lehmän teuraaksi, jos se ei täytä tavoitteita. Kuitenkin lehmä on teuraana vanhempi kuin mullikka. Kalvojen ja rasvan väri on vanhemmalla naudalla keltainen. Mitä vanhempi, sen räikeämmän keltainen.
Vanhan naudan liha on sitkeämpää, mutta maukkaampaa. Kun omistaa leivinuunin, niin ei hätää. Hännäpalatkin ruskistin ensin. Sitten laitoin pataan porkkanan, lantun, sellerin, sipulin, pippurin ja laakerinlehden kanssa. Sekaan suolaa ja päälle vettä, muttei ihan upoksiin. Pata saa muhia uunissa niin kauan kuin on tarvis. Välillä kääntelen lihoja ja samalla tarkastan kypsyysastetta.
Hyvää tuli.
