Psykologiset syvälliset ja varmaan antoisat pohdintani jatkuvat.
Hakomaan Auri joskus puheli mansikoista, bensasta ja autosta, jolla porukka matkustaa.
Mansikat ja bensa ovat hänen mielestään hyviä ja tärkeitä asioita molemmat, kun ne ovat oikeilla paikoillaan.
Jos kuitenkin porukka laittaa mansikat tankkiin ja juovat itse bensan, matkan teko ei edisty ollenkaan.
Ajatukseni tässä on se, että tietyssä yhteydessä bensan tai mansikoiden käyttämisestä saa kiitosta ja hyvää oloa.
Joissain muissa yhteyksissä samojen aineksien käytöstä saa sapiskaa ja nuhteita.
Joku ajelee laskuveden aikona merenpohjaa pitkin romuautollaan. Kaikki menee hyvin ja kyydissä olevat kaverit kiittelevät mukavasta matkasta.
Kun hän sitten ajelee muutaman tunnin kuluttua jälleen autollaan samalla seudulla nousuveden aikoihin, kaverit manailevat ja sättivät autonomistajaa.
Auto ja paikka olivat samat, mutta muut olosuhteet olivat erilaiset, joten toisessa tilanteessa kuski saa kiitosta, toisessa haukkuja.
Jos menen helluntailaiskokoukseen ja huudan palkeet täysillä jonkun uskonnollisperäisen sanan, minua ehkä ihaillaan ja olen arvossapidetty henkilö.
Jos taasen teen saman körttiseuroissa, porukka vaivaantuu ja pitää minua sellaisena, joka käyttäytyy sopimattomasti.
Ihminen haluaa olla arvostettu, hyväksytty ja kunnioitettu omassa yhteisössään.
Hyväksymisen, kunnioituksen ja arvostuksen tarve kuuluu inhimillisyyteen.
Helluntaipiireissä kerrotaan, kuinka väkevästi Herra on minua käyttänyt kulkiessani tätä ylätietä.
Tällöin ihmiset antavat kertojalle hyväksyntää arvostusta sekä kunnioitusta.
Kertoja ei vahingossakaan ryhdy puhelemaan mitään alatiestä, koska sitä kautta ei arvostusta saa.
Jos ihminen ei saa tarvittavaa määrää arvostusta, ei psyykekään kaikelta osin voi pysyä kunnossa.
Körttiliikekään ei ole poikkeus näistä lainalaisuuksista ja inhimillisyyksistä - koostuvathan körtitkin ihmisistä.
Körttipiirissä arvostetaan alatietä, inhimillistä huonoutta, heikkoitta ja keskeneräisyyttä.
Jos haluaa muiden hyväksyntää, pitää pystyä mahdollisimman hyvin osoittamaan, että todellakin kulkee alatietä, on huono/vajavainen/keskeneräinen ihminen.
Mitä useammin korostaa omaa huonouttaan taikka keskeneräisyyttään, sitä useammin tulee toisteltua sitä, mitä liikkeessä eniten arvostetaan.
Sitä kautta osoittaudutaan kunnon körttiläiseksi ja saadaan sitä tarvittavaa kunnioitusta, arvonantoa ja hyväksyntää sekä ihailua itselleen.
Mielestäni yhteisön arvonanto, kunnioitus yms. on ennemminkin sitä ylätien kulkemista.
Väitän, että todellista alatietä kulkee huomattavasti pienempi joukko, kuin uskotaankaan.
Alatie on sellaisia ihmisiä varten, joita oikeasti halveksitaan.
Jos haluaa helluntaipiirissä kulkea alatietä, tulee painottaa omaa huonouttaan, kyvyttömyyttään yms.
Jos körttipiireissä haluaa alatielle, tulee tietysti toimia siten, että ei kerää itselleen ihailua yms. jalustalle nostamista.
Eräs tapa on olla vaiti huonoudestaan ja vajavaisuudestaan sekä välillä vähän kehaista itseään ja vaikkapa tekeytyä muiden opettajaksi.
Sitä kautta se alatie aukeaa. Jos et usko, niin kokeile. Mutta muista, että et itseäsi helluntaikuvioissa kehaise, koska itsekehu siellä onkin portti ylätielle.