Homoseksaalisuus on ilmiökokonaisuus, jollakin on suuntautmiselle ilmeisen pysyvä aivofysiologinen perusta, joillakin kehityshistoriaan liittyvä, ja kehityshistoria muovaa josks aivostoakin - mutta ei rajattomasti. Sitten on henkilöitä jotka kokevat ettei kohteen sukupuolella ole mitään väliä.
"Eheyttämisen" soisi , niinpä niin, milloin sitä joku kaipaa. Itse siis. Ja olipa ongelma mikä hyvänsä. Toisen puolesta on paha eheytyä. Vähiten kaikesta enää jaksaa kuunnella että jonkun nyt pitäisi "hakeutua hoitoon" tai "eheytyä" koska minua ahdistaa se mitä hän on...minä menisin itse siinä tapauksessa ensin, ja yrittäisin selvittää mikä minua jutussa ahdistaa, onko kyseessä ongelma jolle voin itse mitään tehdä vai onko sitä vain siedettävä.
Vielä ehdottaisin suurta varovaisuutta homman harjoittamisessa. Kirkossa tapaa erittäin laadukasta tukea-antavaa terapeuttista hoitoa, mutta myös työntekijöitä, jotka ilman ammattikoulutusta eheyttelevät väkeä mennen tullen käytyään teologisessa sielunhoidon kurssin ja luettuaan pari kirjaa. Sitä "eheyttelyä" kun aikansa tosimielellä ja asiaan opetettuna harjoittaa, saattaa alkaa äkkiä kaivata muihin töihin, vaikka saisikin hyvää jälkeäkin, olisi koulutukset ja työnohjaukset. Homma kun näyttää jänskältä ja helpolta ja kivaltakin. Se ei sitä ole.
Eräs psykoanalyytikko, joka oli jo alan kouluttajakin, ja todella tiesi jotakin näistä eheyttelyistä, sanoi, että toisinaan seksuaalinen suuntaus muuttu pitkässä psykoterapiassa tai analyysissa, mutta ei suinkaan aina. On lupa vedota siihen ettei se ole ainut psykoterapian viitekehys. Ei olekaan. Mutta psykoterapiatutkimuksen (meneillään ollut tuorein ja laajin) mukaan viitekehys ei suuria merkitse. Onnistuneet tapaukset kasautuvat tietyille samoille henkilöille, viitekehyksestä riippumatta. Tälle kasaantui onnistuneita.
