pakko taas laittaa omakin lusikka tähän soppaan
voisiko koskaan, edes joskus olla niin,
että tällaisen ihmisen oma omatuntokaan ei taipumusta ja tekoa hyväksy,
silti hän toimii näin...antaen periksi pahalle...
Tiedän yhden tapauksen Ruotsista. Kyseessä oli nuori kristitty poika, joka ei nyt antanut vielä periksi muulle itsessään kuin tuolle onnettomalle (?) taipumukselle rakastua samaan sukupuoleen. Hän katsoi "antaneeksi periksi omatunnolleen" ja teki epätoivoissaan itsemrhan. Jumalahan ei siitä enää mitään piitannut --- kadotustuomio odotti --- ajatteli kai että mennään sitten saman tien.
"Omatunto on tuuliviiri" sanoo Gierz. OK, ei ole körtti, muttei ihan kaikessa erehdy? Jossain kyllä...
"Mitä omatunto kertoo siitä, mitä Kristus on puolestamme tehnyt?"
Se sekoitetaan tavallisesti yliminään, sanoo ikävöivä.
Se kertoo sen, väittää oikeaksi sitä, mitä ympäristömme, uskontulkintamme ja kulttuurimme pitää normatiivisena.
Sanottakoon vielä jotta ollaan inhorehellisiä: En ymmärrä homoseksuaalisuutta. Minun on ihan mahdotonta eläytyä siihen. Jos ja kun esitän muuta, en ole ihan oma itseni. Omat tunteeni ovat ... no niin. Eivät salonkikelpoisia. Mtta ne eivät saa tuomita toisia.
Mutta minun "ihan oma itseni" ei ole eikä saa toimia normina toisille. Se myös voi erehtyä ja erehtyykin paljossa, hyvä jos ei kaikessa.